sunnuntai 27. tammikuuta 2013

budjetti

No niin, meidän rakennusprojektilla on vihdoinkin budjetti. Toki me miehen kanssa ollaan jo ajat sitten käyty lakki kourassa pankinjohtajan puheilla (tai siis tästä se nykyaikainen versio) ja varmistettu, että saadaan lainaa rakentamista varten. Mutta nyt meidän pääsuunnittelija / vastaava mestari laati rakennusprojektillemme virallisen bujetin: 349 000 euroa.

Huimaa. Mitä ikinä minä tänne blogiin kirjoittelenkin haaveistani, niin älkää vain luulko, että meillä olisi tuollaisia rahoja! Lottoamme toki ahkerasti, mutta sitä odotellessa täytyy talo rakentaa "hieman" pienemmällä budjetilla. En ole vielä uskaltautunut pankkiin kysymään, että mitä he tästä budjetista tuumaavat. Mahtavatko antaa penniäkään lainaa, kun tähän bujettiin vaadittavaa summaa eivät kuitenkaan anna (kai? toivottavasti eivät!). Jotainhan meillä on sukanvarressa ja patjan alla piilossa edellisen asuntomme myynnistä, mutta silti...

Eli nyt alkaa vaihe penninvenytys. Aion osoittaa, että tämän meidän talon saa rakennettua pienemmälläkin summalla (koska 350 000 e on ihan käsittämätön määrä rahaa, ainakin meidän tavisperheellemme!). Vähennetään tuosta budjetista nyt aluksi vaikkapa 20% ja pyritään siihen, siinä on sitten vähän elämisen varaakin.

(Ihan vain vertailukohtana: rakensimme edellisen omakotitalomme vuonna 2004, Kannustalon puolitoistakerroksisen, suurelementeistä. Budjettimme 112 lämpimän neliön ja 40 neliön yläkertavarauksen rakentamiselle, sis. autokatoksen ja varaston, oli noin 135 000 e. Projektiin meni vähän enemmän, mutta kuitenkin maksimissaan 150 000 e. Ja tämä summa piti sisällään myös tontin, joka maksoi noin 9000 e. Eihän rakentaminen ole voinut 9 vuodessa kallistua näin paljoa, vai onko? Mikä siinä rakentamisessa niin paljon maksaa?)

perjantai 25. tammikuuta 2013

viimeiset kuvat ja ajantappoprokkis

Nyt ovat vihoviimeiset luonnoskuvat talosta valmistuneet. Enää en viilaa senttiäkään ikkunoita tai väliseiniä! Homma tuntuu taas seisovan, kun odotellaan alustavia tarjouksia suurelementeistä, pre cut -rakentajilta sekä paikallisilta rakennusfirmoilta. Kasvattaa kärsivällisyyttä, sehän ei ole koskaan ollut mikään hyveeni, ehkäpä tässä luonnekin jalostuu... 

Nättihän tämä on ku mikä!


Odotellessa sain mieheltäni prokkiksen ostaa tänne vuokrakämppäämme naulakko. Inhoan lattialla seisovia (lue: vaarallisesti huojuvia!) pystynaulakoita. Pienessä eteisessämme ei kuitenkaan ole seinänpätkää, johon tukevan seinänaulakon kiinnittäisi. Pystynaulakko it is. Mutta kun uusi talo jo pian (???) valmistuu, ei kannata ostaa enää mitään väliaikaisratkaisua - haluan ostaa kerralla kauniin ja silmääni miellyttävän, jotta voin sijoittaa sen jonnekin patsastelemaan uudessa kodissa.

Naulakkotutkielma:


Tän ku maalais valkoiseksi -blogista silmiini osui vielä pari ihanaa kuvaa erilaisesta, Okan kattomallin tyylisestä naulakkoratkaisusta: 


Tämä Authentics'n Wardrope -naulakko löytyy mm. nettikaupasta Room21.fi ja maksaa 91 e. Näistä esitetyistä vaihtoehdoista mieheni saa valita ihan minkä haluaa (reilua, eikö vaan?) :-)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Suurelementti vai pitkää tavaraa?

Nyt onkin sellainen kysymys, johon ei varmaan ole olemassa oikeaa vastausta, edes meidän perheelle. Puolensa ja puolensa, sanovat kaikki, ja siinä ovat kieltämättä oikeassa.

Rakensimme edellisen talomme 2004 suurelementeistä, jotka Kannustalon pystytysporukka pystytti reippaalla tahdilla. Elementit saapuivat tekemillemme valmiille perustuksille 10. päivä toukokuuta - ja muuttamaan uuteen valmiiseen kotiimme pääsimme 20.11. Eli aika lailla juuri se puoli vuotta elementtien saapumisesta. Jos vielä muistatte kesän 2004, niin sehän oli vuosikymmenen sateisin (ja ukkosmyrskyisin!). Pohjalaatan kuivumiseen meni reippaasti yli normin, vähintään se 20 viikkoa, muistelisin. Pystytysporukan lähdettyä vastasimme itse työmiesten palkkaamisesta, ja olimmekin pilkkoneet urakat pieniksi - lattialiipparit, ikkuna- ja piipunpellitykset, sähkäri, vesi- ja viemäri, lämmitys, ilmastointi, kirvesmiestyöt ja loppuvaiheessa sisustuskirvesmiehen työt, kaikki olivat omina palasinaan (ja monta muuta vielä matkan varrella). Talosta tuli kaunis, laadukas ja hyvä asua, joten suurelementeistä minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Alla pähkäilyäni, painavimmat pointit lihavoituna.

 

Plussia suurelementeille: 

  • Rakentamistapa hyödyntää talviajan: elementtejä työstetään lämpimissä sisätiloissa talvella, kun työmaalla ei vielä pääse rakentamaan.
  • Kuivissa sisätiloissa rakennetut elementit ovat kuivia rakenteiltaan. 
  • Talotehdas kantaa vastuuta tekemästään tavarasta, jos myöhemmin ilmeneekin jotain häikkää. 
  • Kun elementit saadaan perustuksille pystyyn heti kevään tullen, rakentamisaika tontilla jää kohtuullisen lyhyeksi (joka puolestaan vähentää kustannuksia vuokra-asunnosta, väliaikaisvarastosta, rakentamiseen liittyvissä palkoissa ja muissa juoksevissa kustannuksissa) 
  • Olisipa vain niin todella ihanaa päästä jouluksi uuteen kotiin! 
  • Tästä tavasta rakentaa meillä on jo kokemusta

 

Miinuksia suurelementeille: 

  • Onko kalliimpi tapa rakentaa kuin pitkästä tavarasta? 
  • Yleensä ikkunat eivät voi alkaa lattiapinnasta, vaan 10-20 cm lattiapinnan yläpuolelta - samoin kuin ikkunat eivät voi alkaa ihan nurkasta. Muitakin vastaavia rajoituksia tulee. 
  • Saadaanko talosta kuitenkaan yhtä tiivistä ja energiatehokasta kuin paikallaan tekemällä? 

 

Plussia pitkästä tavarasta rakentamiselle: 

  • Laatu ulkonäöllisesti: saamme sen kokoiset ikkunat kuin haluamme ja muutenkin juuri sellaisen talon kuin arkkitehdin kanssa olemme piirtäneet 
  • Laatu rakenteellisesti. talosta tulee tiivis ja energiatehokas, kun jokainen nurkka ja liitos tehdään paikan päällä huolella 
  • Kustannustehokkaampi tapa rakentaa? (Kustannustehokkain?) 
  • Pääsuunnittelija / vastaava mestarimme on konkari tämän rakentamistavan kanssa, ja hoitaa homman varmasti mallikkaasti kotiin. 

 

Huolettaa: 

  • Ovatko työmiehet ammattiylpeitä osaajia, vaikka urakkapalkalla nopeasti hutiloivia? Saako työmiehistä riittävästi referenssejä, jotta asiasta voi varmistua? 
  • Jos tuleekin sateinen kesä: kastuuko kaikki? Seisooko työt? 
  • Vastuukysymykset? 
  • Rakentamisen aikataulu: kuinka pitkästä prosessista todellisuudessa on kysymys?
  • Oma kokemattomuutemme tämän rakennustavan kanssa

Tällaisia me tällä hetkellä pohdimme. Olen lähettänyt tarjouspyynnön suurelementeistä seitsemälle talotehtaalle Suomessa ja nyt odottelen viikon sisään muutamalta vastauksia (ihan huippua - lähes kaikki vakavasti otettavat talotehtaat sijaitsevat Keski- tai Pohjois-Pohjanmaalla!). Tämä päätös on tehtävä seuraavaksi, jotta pääsemme jatkamaan projektissamme eteenpäin.

Kommentoi, kumpaa rakentamistapaa sinä peukutat, ja mielellään perustelujakin :-)

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

unelmakeittiö

Unelmakeittiöni! www.ikea.fi

Kuva: http://www.livingagency.com/


Kuva: www.createandbarrel.com




Suunnittelun ollessa tässä vaiheessa (rakennuslupaa haetaan ihan tuota pikaa, kaikki suunnittelijat ahertavat omien osioidensa kimpussa) olen tietenkin unelmoinut keittiöön liittyen jo vaikka mitä. Keittiö on kodin sydän - kliseinen sanonta, mutta niin se vain on! Ainakin meidän (lapsi)perheessä kaikki tohina tuntuu olevan keittiössä: paitsi itsestäänselvästi ruuanlaitto ja syöminen, myös perhepalaverit, kalentereiden mätsäämiset, piirtäminen ja askartelu, Inkan aarre- ja Afrikan tähti -pelit... On aivan kriittisen tärkeää miettiä, millaisen keittiön taloonsa haluaa. Keittiö on myös iso satsaus rahallisesti, ja määrittää tilojen tyyliä ja luonnetta, jota ei ole helppo kevyillä toimenpiteillä muutella.


Kuten yllä olevista ideakuvista näkee, en halua eleetöntä-korkeakiiltovalkoista-vetimetöntä keittiötä. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, päinvastoin, näyttävät upeilta, mutta eivät vain ole minun juttuni. Sen sijaan toivelistalla ovat:
  • tiiltä, rosteria, mustaa, puuta - materiaalin tuntua
  • rouhea (mikä kaamea sana! Inno -telkkariohjelma käytti tän ihan puhki! yök!) vanhan tiiliseinän näköinen tiiliseinä, eli epätasainen ja muhkurainen :-) 
  • kokonainen seinän täysi korkeita kaappeja, jotka kätkevät sisäänsä pakastimen, jääkaapin ja astianpesukoneen (sokkeli musta, kaapit ja rungot valkoiset?)
  • liukuovi-ikkuna -seinä 
  • saareke, jonka alla pyörät, työtaso puuta (tason alla kaapit ja laatikostot valkoiset? rosteria?)
  • industrial -henkinen, suurkeittiötyylinen liesituuletin, rosteria 
  • musta kumilattia 
  • elämää, tuoksuja, makuja, kuppeja, pannuja, avohyllyjä!
Tulevan talomme keittiön pohjaratkaisu näyttää tältä:


Päivitän tänne blogiin matkan varrella, kun teen sopivia löytöjä tulevaan keittiööni. Takaseinän tiilet löysinkin jo, Wienerbergeriltä: Renaissance -tiililaattaa, vain 20 mm paksua. Toivottavasti niistä saa eläväisen vaikutelman, ei liian tasaista... Vinkin tähän tiileen sain Kannustalon sivuilta rakentajatarinasta (josta myös kuvat lainattu):




Wienerbergerin käsinlyödyt tiilet, vaihtoehdot. Kuva sivulta www.wienerberger.fi

Ja tällaisen liesikuvun haluaisin... (En löydä tätä Planar -mallia enää uusista Franken kuvastoista. Toivottavasti myyvät vielä mallia?)

Kuva sivulta www.netrauta.fi: Franken liesikupu Planar



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

räystäät

Näinkin pieni asia kuin talomme räystäät saa minut kirjoittamaan blogiin. Kävin nimittäin nauttimassa laatuajasta mieheni kanssa aamupäivällä autoajelulla Oulun seudulla. Saakohan näin tehdä, mietin, mutta teinpä kuitenkin: napsin autonikkunasta kuvia talojen räystäistä. Kuvista on helpompi kuvailla arkkitehdille tai vaikkapa talotehtaan edustajalle (joita tapaan nykyään säännöllisesti!), minkä kokoisia räystäitä olemme ajatelleet. Ja tämäkin kertoo omaa kieltään rakennusprojektista: jollet itse mieti räystäitä, joku tekee sen puolestasi. Pieniinkin detaljeihin kannattaa siis kiinnittää huomiota.

Oma suosikkini:


Miehelleni minipieni räystäs oli liian erikoinen. Hän haluaisi vähän syvemmän räystään. Tämä näytti hänestä kivemmalta: 


Lisäksi kävin vihdoin nappaamassa kuvan talosta, jossa on mielestäni erittäin kaunis väri. Väri näytti kauniilta kesälläkin ja mietin, mahtaako valkoisen lumen kanssa enää ollakaan yhtä kiva. (Luulen, että useamman kuin yhden rakentajan on yllättänyt se, miltä kesällä maalatun talon ulkoväri näyttää talvella vitivalkoisen lumen rinnalla.)  Mutta on tämä kiva! Mullanmusta petsi puuvalmiille pinnalle? 



suosikkini sisustuslehdistä

Mistä lehdistä sinä pidät?
Olen sisustuslehtien suurkuluttaja. Kiireisessä lapsiperhearjessa ihanat, unelmia ruokkivat sisustuslehdet symboloivat luksusta, hetkeä omaa aikaa: kuppi teetä ja pöydän ääreen uutuuttaan tuoksuvan lehden kanssa. Kun syvennyn lukemiseen, oli se sitten lehti tai romaani, suljen kaiken hälyn mielestäni ja suorastaan uppoan omaan maailmaani, jossa en kuule enkä näe muita.

Suosikkejani sisustuslehdistä ovat ruotsalainen Vårt nya hus sekä suomalaiset Deko ja Avotakka (joista Deko vie voiton). 


Vårt nya hus on esimerkki täydellisestä lehdestä minun makuuni. Lehti sisältää sekä arkkitehtuuria että sisustusta. Kuvat ovat tyylikkäitä, esiteltävät kohteet upeita ja mielenkiintoisia. Lisäksi aina silloin tällöin lehdissä on katsaus Ruotsin valmistalomarkkinoiden parhaaseen antiin sekä perinteisten että modernien mallien osalta: ulkokuvia, pohjapiirrokset ja arkkitehdin näkemykset suunnittelemastaan pohjaratkaisusta. Tykkään ja peukutan! Mielenkiintoinen yksityiskohta: toisinaan lehti esittelee jonkin uuden automerkin, kenties jonkinlaisen lukijaprofiilin perusteella valitun? 

Lehteä lukiessa pysyy myös ruotsinkielen taito yllä. Tästä samaisesta syystä luen toisinaan myös ranskankielisiä sisustuslehtiä, vaikka tyylillisesti eivät miellytäkään. Mutta kaksi kärpästä yhdellä iskulla - huvia ja hyötyä! Motivaatiokin on aivan toisenlainen vieraan kielen ymmärtämiseen, kun todella haluaa esim. kuvatekstistä selvittää, mistä noin kaunis pöytä on hankittu... 

Vårt nya hus 12/2012, sidor 36-37. "Modernt boende på landet"
Deko vie voiton suomalaisista lehdistä. Vuonna 2010 uudistunut kansimateriaali - mattapintainen, käden alla "suhiseva" - on todellakin mieleeni ja erottuu edukseen lehtihyllyssä. Minä nimittäin ostan jokaisen Dekoni irtolehtenä. En tarkalleen ottaen tiedä miksi, olisihan se kätevää kun lehti tipahtaisi postilaatikkooni automaattisesti joka kuukausi. Deko -lehden ostamisesta on kuitenkin tullut minulle jonkinlainen rituaali: selvitän uusimmasta lehdestä milloin seuraava ilmestyy, ja sitten ilmestymispäivänä haen lehden (ja myönnän, ehkä jonkin pienen suklaaherkun myös) kaupasta. A vot, kattaus on valmis!

Deko on tyylikäs. Kuvat ja sivujen taitto ovat harkittuja, raikkaita ja selkeitä. Erityisesti kuvien tulee sisustuslehdessä olla parasta A-luokkaa: parissa suomalaisessa lehdessä näin ei ole, ja ne ovat tippuneet hankintalistaltani jo ajat sitten. Jos Deko olisi ainoa sisutuslehti jota luen, se olisi lähes täydellinen. Nyt särön tuo ainoastaan se, että Deko on juuri niin ajan hermolla kuin muutkin lehdet - niinpä saman kuukauden sisustuslehdissä on kaikissa samoja tuotteita ja samantyylisiä juttuja.

Deko 1/2013, sivut 74-75. "Ruutu, raita ja pienet penkit" 
Deko 1/2013, sivu 13. "Tammikuussa"
Deko 1/2013, sivu 32. 9 x tuoli: "Täyttä terästä"
Sisustuslehtiin liittyvä päivän vuodatus: 
Suomalaisista lehdistä jatkuvan pettymyksen, vuosi toisensa jälkeen, minulle tuottaa Meidän talo -lehti. Toivoisin lehden reipastuvan. Lehdessä olisi potentiaalia yhdistää upea suomalainen arkkitehtuuri ja pientalokohteiden esittely, kauniit kuvat ja pientalon rakenteelliset ja tekniset kysymykset. Olen seurannut lehteä silloin tällöin 1990-luvulta lähtien, eikä käännettä parempaan ole vielä tullut. Harmi! Suomesta puuttuu kokonaan Vårt nya hus -lehden tyyppinen konsepti, joka keskittyy kauniiden sisustuskuvien lisäksi myös arkkitehtuuriin ja talotekniikkaan. Meidän talossa olisi pohjaa tälle. Ainakin minua kiinnostaa upeiden pientalojen kauniin sisustuspinnan alla piilevät tekniset ratkaisut. Suomalaiset sistustamiseen ja rakentamiseen liittyvät lehdet ovat kovin vanhanaikaisia: naisille kaunista sisustushömppää, pintakiiltoa, ja miehille pelkkää kovaa tekniikkaa - jolloin lehdessä (esim. Meidän talo) ei tarvita kovin kauniita kuviakaan. Vanhanaikaista, sanon minä!

Lopuksi vielä: löysin Inana -blogista myös kivan idean sisustuslehtien jatkokäyttöön :-)

 Lähde: Inana -blogi, kirjoitus "Sisustuslehdet pinoon"

torstai 10. tammikuuta 2013

oj vilken hus!

Otsikosta voisi päätellä, että ihailen jotain netistä tai sisustuslehdestä löytynyttä taloa. Mutta ei - minä ihailen omaa tulevaa taloani! Eilen arkkitehdin kanssa hahmoteltiin julkisivuja ja minusta meidän talosta tulee todella ihana! Tänään olen aivan täpinöissäni - juolunajan pysähtyneisyys ja rauha on nyt poispyyhkäisty reippaalla tekemisen meiningillä :-)


Tässä eräänlainen hahmotus talon muodosta ja pihasaunasta metsän suunnalta, pohjoisesta katsoen. Aurinko paistaa huhtikuun alussa keskipäivällä tällä tavalla pihallemme.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

diy -ajatuksia

Kun nyt rakennan itselleni ja perheelleni taloa jo toista kertaa, olen päättänyt olla rohkeampi ja omaperäisempi kuin ensimmäisellä kerralla. Kuunnella itseäni tarkemmin, käyttää enemmän aikaa suunnitteluun ja toteutukseenkin. Siispä hyvästi Puustelli ja Isku + Asko, welcome do it yourself (DIY) -ideat!

Kuva: Deko -lehti 4/12.
Tässä kuvassa on jotain vastustamatonta. Huomaan palaavani tähän kuvaan kerta toisensa jälkeen. Ehkä se on lautakasa, ehkä vaneriseinä, ehkä puiset ikkunanpuitteet. But there's definitely something there! Ja nyt olen alkanut ihan oikeasti haaveilemaan tällaisesta televisiotasosta. Naurettavaa? Ehkä. Silti aion pitää tämän mielessäni ensi kesänä, kun raksalla on lautakasa poikineen. Tuohon kuvan lautakasaan voisi sahata kolot kahdelle tai kolmelle laatikolle, jotka asentaisi sinne sivuttain, ja sitten digiboksit yms. härpäkkeet sisään... Ensi syksynä/talvena päivitän tänne blogiin, kuinka tämän ajatuksen oikein kävi - saiko Ikea/Isku/Vepsäläinen tms. minusta yliotteen ja kävinkin ostamassa perusjuntin televisiotason... (Meillä on 120 cm leveä televisio, joten jonkin jämäkän tason se kyllä tarvitsee jo kokonsa puolesta.)

Kuva: Sköna hem -lehti 12/2008. 

Myös tämä ylläoleva kuva herättää minussa tee-se-itse -ajatuksia. Mielestäni kuvan pesuhuoneen taso laatikoineen ja peileineen on aivan upea. Niinpä joulunpyhinä ostin Huutiksesta käytetyn Lundian laatikoston kokoa 100 x 40 x 40 cm, jossa on yhdeksän laatikkoa. Pikkulaittamisella aion saada siitä kylpyhuoneeseen perheemme neljälle naiselle meikkilaatikoston, yllä olevan kuvan tapaan, taso ylle ja alle...

Ensi syksynä selviää, tuliko tästä sutta vai sekundaa :-)


lauantai 5. tammikuuta 2013

saunat

Koska pesuhuone (siinä missä valaistuskin) on suunnittelun osalta kohde, joita karttelen, suunnittelen sen sijaan saunoja. Saunojen ja saunomisen mietiskely tällaisena tammikuisena pakkaspäivänä onkin lämmittävää! En ole mikään spa -nautiskelija, vaan ennemminkin reipas saunoja - mieluiten monta kertaa viikossa. Taloomme tuleekin kaksi saunaa: toinen sisälle ja toinen pihasaunaksi.

Pihasauna on erityisesti mieheni unelma. Ehtonani pihasaunalle kuitenkin oli, että saunan tulee istua ulkonäöltään taloomme. Mieheni selvisi tästä haasteesta, ja löysi netissä surffailemalla yrityksen nimeltä Huone1. Ja eipä haittaa ollenkaan, että yritys sijaitsee Lumijoella, tässä Oulun kupeessa, sillä mielelläänhän sitä paikallista yrittäjyyttä tukee :-)
Rakennusmääräysten mukaan saunaan tulee viemäri ja sinne vedetään myös sähköt valaistukselle, muttei vesijohtoa. Saunotaan siis puusaunassa kantoveden varassa!

Omaa suunnitelmaamme pihasaunan sijainnista

Huone1: pihasaunan pohja. Kuva sivulta www.huone1.fi

Tältä meidän pihasauna sitten näyttäisi. Vaikka tuskin punaisena. (Huone1)
Muutoin minulla ei ole paljoa sanomista tai näkemystä pihasaunasta: olkoon se paremman puoliskoni heiniä. Saunan hinta on noin 16 000 e avaimet käteen -valmiina meidän tekemille perustuksille tuotuna. Rakennusprojektimme piakkoin valmistuva budjetti sanelee sen, saammeko tämän ihanuuden valmiina vai rakennammeko itse.

Ja vaikka saunomista rakastankin, ei minulla ole kovin kummallisia näkemyksiä "pääsaunastanikaan". Olen kerran löytänyt sisustuslehdestä kuvan ihanasta, seesteisestä saunasta, jollaisen haluaisin. Se ajatus on kantanut jo vuosia, ja jos vain mahdollista, lähes tällainen sauna meille tulee. Sellainen kriteeri minulla saunasuunnittelulle on ollut, että ylälauteelle pitää mahtua venyttelemään juoksulenkin päätteeksi - siksi ylälauteen syvyys on 70 cm.





Yllä olevat kaksi kuvaa ovat Koti ja keittiö -lehdestä 3/2010. Sauna ja peseytymistilat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja seesteisyydessään todella kauniit. En halua saunaani lasiseinää, mutta ehkäpä seinän yläosa voisi olla lasia, samoin kuin pesuhuoneesta pukuhuoneeseen vievän seinän yläosa...Taidampa napsauttaa saunan päälle ja pohdiskella tätä lisää kiukaan sihistessä!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

rakennusprojekti etenee...

... hitaasti, mutta varmasti.
Kun kaikki suunnittelijat ovat kasassa, tarvitaan "enää" rakentajat!
(ja kasa rahaa - ehkä pian olisi aika käydä pankinjohtajan puheilla)

tiistai 1. tammikuuta 2013

patchwork -matot

Kun rakentaminen tuntuu nyt olevan ihan pysähdyksissä (tiedän, on loma-aika, mutta minun kärsimättömälle luonteelle tämä ei ole mikään hyväksyttävä selitys!) syvennyn iltapäivän hämyssä sisustuksen suunnitteluun. Eskapismia parhaillaan! Inspiksen sain joulukuun Divaani -lehdestä, josta bongasin Jotexin Toner -maton ja päätin tutkailla patchwork -mattotarjontaa.

Toner -maton hinta koossa 160*225 on vain 72,99 e. Mutta kuvaus "tuftattua polyamidia" noiden pyöristettyjen nurkkien kanssa ei nyt jotenkin innosta... Vaikkakin tässä värissä on jotain oikein viehättävää.
 
TheHome.se -verkkokaupasta löytyi tällainen aito patchwork (kuva yllä). Turkoosi voisi olla raikas! Hinta 8000 kruunua, koko170*240.


 Casuarinasta löytyy myös patchworkeja (yllä oleva kuva lainattu Casuarinan blogista). Eräässä lehtijutussa aikoinaan näkyi vastaava, kiva Casuarinan matto pinkkinä 216*280, hintaa 4880 e.


 

Australialainen Saffar's Fine Rug Collection -yritys myy upeita mattoja, kuten ylläoleva patchwork. Sivuilta ei kuitenkaan löydy tietoa hinnoista tai siitä, lähettävätkö mattoja toiselle puolelle maailmaa. Eiköhän lähempääkin löydy...

...kuten nämä allaolevat alennusmatot Carpetvistasta. Turkoosi kokoa 141*201 ja hintaa 529 e, rauhallisnen lila-punainen kokoa 309*206 ja 1188 e.


















Ilta hämärtyy, ja haaveilu jatkuu. Paljon ihania, absurdeja, inspiroivia, elämään valoa ja energiaa tuovia unelmia jokaiselle uuteen vuoteen 2013! 
 

(Ylläolevat kuvat kushrugs.com -sivulta)