torstai 28. marraskuuta 2013

5 yötä muuttoon

Nyt jänskättää. Muuttokatselmus on sovittu tiistaille, ja muutto on päätetty ajoittaa samalle päivälle. Talolla alkaa olla valmista (enää en osaa sitä edes raksaksi kutsua!), pari pientä juttua enää niin toinen pääty talosta on täysin asuttavassa kunnossa. "Eteisestä etelään" jää vielä vaiheeseen: teknisen tilan/kuraeteisen lattia ja kalustus, pukuhuoneen ja pesuhuoneen katto, sauna. Näitä tehdään yksi kerrallaan valmiiksi talven aikana (ja sisäsaunaa odotellessa saunotaan pihasaunassa!). Siivoamista on PALJON, ja täällä väliaikaisasunnossa pitäisi jonkun pakata. Ihan en ole vielä hahmottanut miten nämä kaikki ennätetään tehdä, vaan kyllähän sitä ihminen saa aikaan kun on tarpeeksi motivoiva palkinto :-) 



Malja-allas -postauksessani toivottiin kuvaa Ikean tarjoilukulhosta käsienpesualtaana. Allas on tosiaan paikallaan ja toiminnassa, mutta koska vessassa ei vielä ole valoja, en kerta kaikkiaan pysty ottamaan altaasta järkevää kuvaa. Siitä on siis juttua kuvineen tulossa, kunhan vessa valaistuu! Odotellessa pari kuvaa talon toisesta päästä, neljän naisen kylpyhuoneesta. Buduaari on Lundian paikalleenasentamista, peilien kiinnättämistä ja seinähyllyä vaille valmis!

(Alan muuton lähestyessä ymmärtämään niitä bloggaajia, jotka eivät juurikaan julkaise kuvia uudesta kodistaan. Kyllähän sitä raksa-aikana räpsii kuvia puhelimella ja vielä ihan surutta julkaiseekin niitä. Raksa nyt on raksa. Kun kaikkialla alkaa olla valmista, eivät puhelimella napatut kuvat enää tee oikeutta kodin kauneudelle. Kuvat ovat auttamatta keltaisia, suttuisia, pimeitä, rakeisia - tai muuten vaan ankeita. Katsokaa nyt näitäkin kuvia yllä! Tänään raahasin jopa järkkärin raksalle, mutta ei siitä ollut apua. Aloitteleva interiöörivalokuvaaja pestataan kahvipalkalla!) 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

valoa

Kuva yllä keittiöstä allrumiin päin, kuva alla keittiöstä olohuoneeseen.

Antakaa mulle valoa. Tai ainakin energiajuomaa... Tai ehkä mieluiten tyyny ja peitto. Ja antakaa mun nukkua koko muuton yli! Eilen olin aivan haljeta innostuksesta, kun kirvesmies oli sitä mieltä, ettei mikään estä meitä muuttamasta ensi viikolla. Tänään on voimat aivan nollilla. Kun töissä on vähänkin vaativampi päivä, kuten tänään, ei energiaa tunnu jäävän enää mihinkään muuhun. Näinhän se on, että psyykkisen energian määrä on rajallinen sekin - fyysisestä puhumattakaan.

Niin, ja onhan mulle annettu valohoitoa. Sähkäriporukka on maanantaista lähtien valaissut taloamme! Yllä kuvissa näkyvät kattokiskot, joita tulee noin 90 m2 kokoiseen "tupaan", poislukien kaksi makuuhuonetta. Olohuoneessa on kahdessa kiskossa yhteensä 8 valaisinta, keittiö-ruokailutilassa saman verran, ja allrumissa yhteensä 6 valaisinta. Kiskoissa olevat valaisimet ovat Lumiancen Beacon. Jos joskus innostuu, voi näihin kiskoihin vaihtaa toisenlaiset valaisimet. Nyt haussa oli vähäeleiset, modernit pienet kohdevalaisimet.



kiskovalaisin Lumiance Beacon

maanantai 25. marraskuuta 2013

ei näin!

Muutto häämöttää lähellä ja kaikki talolla näyttää aivan upealta. Voin siis hyvillä mielin ja liikoja kettuuntumatta kertoa, mikä kaikki ei tämän raksaprojektin osalta ole mennyt ihan putkeen. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että vielä sattuu joitain yllätyksiä, mutta tsekataan nyt projektin "ei näin" -juttuja tähän saakka :-)

Ei näin 1: talon korko päin honkia 



Tonttimme sijaitsee kauniilla paikalla, hieman viettävässä mäntymetsärinteessä. Talon takana metsä on korkeimmalla kohdallaan, ja laskee siitä luonnollisesti kohti tietä. Rakennusvalvonnan suunnittelijat eivät kuitenkaan osanneet huomioida tätä laatiessaan talojen korkomerkkejä kortteliimme, tai sitten he haluavat tasalatteaa asuntoaluetta, jossa yksikään talo ei nouse toista korkeammalle. Me jouduimme kuskaamaan maata 550 m3 pois, jotta saimme rakennettua talomme maan sisään. Erityisesti talon metsänpääty ja pihasauna olisivat painuneet maan sisään, jollei talossa olisi tehty 30 cm korotusta puolivaiheilla ja saunaa nostettu vielä 20 cm lisää työmaalla tehdyn päätöksen perusteella. Mielestäni nämäkään korotukset eivät ole riittäviä. Pihan kallistuksia tulee olemaan vaikea tehdä - pihan perälle jätetty kuntta kun on todella korkealla talon sokkeliin nähden. Miksi rakentaa maan sisään, kun olisimme voineet luontevasti rakentaa korkeammalle luonnollista maan pintaa mukaillen? (Eräs tontilla vieraillut alan henkilö tuumasi, ettei oululainen osaa suunnitella talojen korkoja polveilevasti maaston mukaan. Kaikkialla on niin tasaista, että osataan suunnitella vain tasaisia asuinalueita.)

Ei näin 2: puuttuva sokkeli 
 


Yllä olevissa kuvissa näkyy talomme tienpääty. Jostain mystisestä syystä sokkeli ei jatku yhtenäisenä nurkalle asti, vaan loppuu lämpimien sisätilojen nurkalla. Yhtenäisyyden vuoksi sokkeli olisi toki tullut valaa myös kevyelle seinälle. Arkkitehdin julkisivukuvissa näkyy hyvin, kuinka kevyt seinä ja sen sokkeli muodostavat täysin yhteinäisen päädyn talon muun päädyn kanssa. Pohjakuvassa kuitenkin kevyt seinä on piirretty hyvin ohueksi. Liekö suunnittelijat erehtyneet luulemaan sitä DWG-pohjissa esim. rimoitukseksi? Rakennesuunnittelija ei ole suunnitellut tähän sokkelia, eikä LVI-suunnittelija ole ymmärtänyt vetää sadevesiputkea oikealle nurkalle. Myöskään pääsuunnittelija ei ole huomannut piirustusten ristiriitoja. Yksi kohta, jossa virheet kertautuvat monella kokeneella suunnittelijalla. Niipä tähän jouduttiin kehittelemään harkoista muuraamalla ja sokkelilevyllä feikkisokkeli. Myös sadevesikaivo siirrettiin järkevämpään paikkaan. Ylimääräistä työtä, eikä lopputulos näytä ainakaan vielä yhtä hyvältä kuin se olisi voinut näyttää oikein suunniteltuna ja siten myös oikein tehtynä.

Ei näin 3: putket väärille kohdille valussa 


Ei ollut aivan tuulesta temmattua, että jännitin lattianvalua niin kovasti. Se on vaativa paikka, jossa monikin asia menee (lopullisesti?) vikaan. Meillä lattiavaluun tai siitä nousemaan tungettiin vaikka mitä: invavessalle varaus-viemäriä, lattiasähkörasiaa, viemärin tuuletusputkea, radonin tuuletusputkea, kaikki vesi- ja viemäriputket, osa sähkövedoista suojaputkessa. Ja onhan se selvä, etteivät nämä osuneet kohdilleen, sen verran haastavaa on mittailla hiekassa millilleen väliseinien paikkoja.

Kuva ylhäällä vasemmalla: invavessan viemäriputkivaraus pesuhuoneessa osui osittain muurattavaan seinään, ja jos joskus invavessaa tarvitaan, joudutaan seinää piikkaamaan auki. Viemäri jäi myös rumasti näkyviin, niin että tällä hetkellä siinä on laatasta rakennettu korotus. En tiedä olisiko tuon voinut tehdä jotenkin sievemminkin? Kuva alla vasemmalla: lattiasähkörasioiden korko oli hakusessa. Tämä rasia noin 4 cm liian syvällä. Rasia jouduttiin piikkaamaan ylös, jolloin se hajosi kokonaan. Uusi rasia saatiin valettua kohdalleen pikamassalla. Kuva keskellä: viemärin tuuletusputki ei todellakaan osunut vaatehuoneeseen, jossa sille olisi ollut paljon tilaa. Sen sijaan puolet putkesta jökötti makuuhuoneeni puolella. Onneksi putkea sai sen verran taivutettua, että vain alaosa siitä jäi koteloon - yläosasta seinä on tasainen. Kotelo saatiin kätevästi piiloon kaappien taakse, kun koteloinnin kohdalle tilattiin syvyydeltään pienempi kaappi kuin viereen. Mutta olisihan tämäkin saanut mennä kerralla kohdilleen! Kuva oikealla: kuvan oikeassa reunassa näkyy sähköjohtoja, jotka eivät osu väliseinän sisään. Näitä "sinne päin" osuneita sähköjohtoja on parissakin paikassa. Myöskään kaikki vesiputket eivät osuneet siihen huoneeseen, jonne oli tarkoitus...

Ei näin 4: viimeistelemättömät sisustusdetaljit


Tästä otan syytä niskoilleni. Kiireessä en todellakaan ole tullut tarkastaneeksi kaikkia nippeleitä ja nappeleita, että ovathan ne mieluiset. Siksipä yllätyksiäkin on tullut. Esimerkiksi yllä olevat, oikein hyvän malliset ja kivan väriset alumiiniset kalustejalat. Miksi ihmeessä näissä ei ole sellaista suojaholkkia, joka laskeutuu nätisti säätöosan päälle? Nämä siis todellakin jäävät tämän näköisiksi. Kuka edes valmistaa tällaisia rumiluksia? Ikeankin säätöjaloissa on kaikissa ne metalliset holkit päällä, jotka nostetaan ylös säädön ajaksi ja lasketaan lopulta alas. Suoraan sanottuna, ei tullut mieleenkään tarkistaa tällaista juttua etukäteen!

Ei näin 5: valmiiden pintojen sotkeminen 


Ihana maalarimme on saanut kaikki pinnat valmiiksi, lopulliselle maalipinnalle. Sen jälkeen vuorossa on varovaista lattian asennusta ja kalusteasennuksia, jotka hipsutellaan sukkasillaan ja suojahanskat kädessä. Mutta ei. Yllä oleva kuva on esimerkki siitä, mitä huolimattomat työmiehet saavat aikaan. He sotkevat valmiita pintoja kaikenlaisilla roiskeilla ja likanaarmuilla, eivätkä yritäkään korjata tilannetta (lieko edes näkevät aiheuttamaansa katastrofia). Kuvassahan on tilanne, jossa kumiton ja seinän rajaan tulee enää musta silikoonisauma. Mikä lista edes peittäisi tällaiset jäljet?! Asiasta on lähtenyt urakoijalle reklamaatio, ja joku on ehkä jossain välissä tulossa siivoamaan ja maalaamaan näitä rumia jälkiä piiloon - joita on siis enemmänkin kuin tämä kuvassa näkyvä. Murrr.

Lopuksi ilon pilkahduksia valmistuvasta kodista - kaikki tämä ihanuus todellakin voittaa nuo yllä esitellyt pienet vastoinkäymiset sata-nolla!

kuvattu 25.11.2013

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

kärsivällisyys palkitaan (malja-altaalla)

Maaliskuussa tuskailin malja-altaan löytämisen vaikeutta. Visioni vessamme sisustuksesta ei kuitenkaan ole muuttunut. Yli puoli vuotta kestäneistä etsinnöistä huolimatta mieluista oikeaa allasta ei ole tullut vastaan. (Kävin jopa siellä Pannussa kyselemässä, mistä heidän rosterinen malja-altaansa on tilattu. Remontista oli kuilunut kuitenkin niin pitä aika, etteivät vastuuhenkilöt muistaneet kuin sen, että allas on tilattu Italiasta. Kiitos Pannun henkilökunnalle tällaiseen kummalliseen kysymykseen paneutumisesta!)

Deadline malja-altaan etsinnälle tuli juuri nyt vastaan, kun muutto on lähellä ja putkimies talolla asentaa vesikalusteita paikalleen. Päätin kääntyä Ikean puoleen. Ongelmana on ollut, että kun vuoden mittaan olen käynyt tässä lähinnä meitä sijaitsevassa Haaparannan Ikeassa, siellä ei ole ollut Blanda blank -tarjoilukulhoa halkaisijaltaan 36 cm suuruisena. Eikä kulhoa saa myöskään tilattua netin kautta. Tämä viimeinen yritykseni kuitenkin palkittiin - siellähän ne hyllyssä ootteli minua, meidän malja-altaat! Ulkopinta on kaunis, harjattu rst, mutta harmittavasti sisäpuoli kiiltävää terästä, kun harjattu oli etsinnässä. Tällä nyt kuitenkin mennään (ja hinkataan niitä vesitahroja sitten vähän ahkerammin, jos alkaa ärsyttämään). 

Blanda blank -tarjoilukulho, Ikea
Kulhoa ei ole vielä asennettu paikalleen, joten ensi viikolla selviää, onnistuuko tämä yritys. Pidetään peukkuja, sillä muutoin vessa on valmis! (Ja eikös vessa ole yksi kriteeri, jolla uuteen kotiin saa muuttoluvan?)

perjantai 22. marraskuuta 2013

keittiö: saareke

Tänään on ollut huono päivä raksalla, joten yritän nyt piristää itseäni (ja sinua, jos sullakin on ollut huono päivä!) kivalla aiheella. Meidän keittiö alkaa näyttää valmiilta, vaikka pikkujuttuja vielä puuttuukin. Saarekkeesta tuli hieno!
(Saarekkeen suunnittelupostaus helmikuulta täällä, kaikki keittiöaiheiset jutut täällä.)

Saareke(kin) on sellainen minun väkerrysjuttu. Ei mitään valmista mistään, vaan kaikki osat eri paikoista ja sitten työmaalla yhteen kooten. Mitat eivät tehneet yllätyksiä (toisin kuin Ikean keittiöpalapelin palaset *huokaus*), joten kaikki osaset sujahtelivat paikalleen nätisti. Ihan valmis ei ole tämäkään, mutta pystyy jo esittelemään :-)

Saareke valmistuvassa keittiössämme
Saarekkeen kaapit (2 kpl: lev. 100 cm / syv. 40 cm) ja laatikostot (1 kpl: lev. 80 cm / syv. 60 cm, 2 kpl: lev. 60 cm / syv. 60 cm) tilattiin Keittiömaailmasta. Pohjalle asennettiin suuri rakennuslevy (oiskohan ollut OSB-levyä?), rungot sen päälle. Alimmaiseksi kiinnitettiin 8 kpl vaunupyöriä. Pyörät ostettiin oululaisesta "rakennustarvikkeiden halpiskaupasta", Puuilosta. Päällimmäiseksi tuli massiivitammitaso. Bauhausista haettiin kaksi käsittelemätöntä tammitasoa (paksuus 27 mm, leveys 60 cm, pituus noin 3 m), jotka liimattiin yhteen ja leikattiin oikeaan mittaan - saarekkeen kannen koko on 102 cm x 204 cm. Reunat viistettiin ja koko levy käsiteltiin ympäriinsä Osmo Colorin värittömällä TopOil -öljyvahalla.

Puuilosta löytyi vaunupyöriä joka lähtöön. Me tyhjennettiin tuo oikealla näkyvä laari.
Vasemmalla Bauhausin käsittelemättömiä tammitasoja, oikealla kertaalleen TopOililla käsitelty.
 Saarekkeen pöytätasoon leikataan seuraavaksi kolme reikää, joihin upotetaan Savon Twist Around -sähkörasiat. Kussakin rasiassa on kääntökannen alla kaksi pistokepaikkaa. Tästä löydöstä lähtee kiitokset Raksahomma -blogin kirjoittajalle HemmingwayT:lle, joka myös lähetti minulle kuvia keittiöstään ja twisteistä - huippujuttu! Ensinhän meille oli tulossa tasosta ylös nousevat tornit, mutta onhan nämä nyt ehdottomasti linjakkaampi vaihtoehto :-) Saarekkeen alla keittiön lattiassa on sähkörasia, johon saarekkeen pohjasta tuleva jatkoroikan johto kiinnitetään. Kaappien sisällä Savot kytketään jatkoroikkaan.

Savon Twist Around -sähkörasiat tasoon upotettavaksi.
Loppusilauksena saarekkeen päätyihin voisi kiinnittää vetimet kahvoiksi, joista saareketta olisi helpompi liikutella. Ainakin näin tyhjillään ollessaan saareke liikkuu oikein kevyesti pyörien päällä. Käytännössä sitten nähdään, inahtaako se minnekään kun on täynnä tavaraa.  Haluaisin myös verhoilla saarekkeen päädyt jotenkin - any ideas?

tiistai 19. marraskuuta 2013

the final countdown

Loppulaskenta on alkanut. Nyt puhutaan päivistä, ei enää viikoista, kun raksa muuttuu kodiksi. Aamulla raksalle mennessäni sanon uudelle kodille hyvät huomenet, ajatus kulkee jo eteenpäin ja näen perheemme elämässä tässä vielä uudessa, oudossa rakennuksessa. Aivan huikeata!

Viimeistelyvaiheen sisustustyöt ovat pientä näpräämistä siellä täällä. (Tai no, ne ihan viime-viimeiset viimeistelythän tehdään sitten, kun jo asutaan, tai joskus myöhemmin...) Silikonia, akryylimassaa, laattaa, saumaa. Tuntoa, tiiltä, lasia, paneelia. Vetimiä, saranoita, hyllylevyjä, ovenkahvoja. Tässä kuvasaldoa ja selostusta viime aikojen edistyksestä! (Pahoittelen huonolaatuisia kuvia. Aina on niin saakelin pimiää! Eikä Lumiani oikein taivu näin haastaviin kuvausolosuhteisiin.)
 
seinäpintoja valmiina

Suurempi wc sai viikonloppuna Tikkurilan Tunto Hienoa pintaansa, värinä pimpsten eli hohkakivi. Pinnasta tuli hyvä, sellanen kuin toivoinkin! Laatottajan mukaan seinä on kuin asuntomessutalosta (ja tämä oli siis kehu) :-) Turkoosit laatat ovat paikallaan suihkussa ja kylpyhuoneessa, samoin auringonkeltainen tervehdys pienessä vessassa.

lähes kaikki kiintokalusteet on asennettu paikalleen
Kiintokalusteiden asennus on käynyt ammattikirvesmieheltä joutuisasti. Ennemminkin keittiötoimittajalla on ollut vaikeuksia pysyä tahdissa mukana, jos jokin levy on ollut rikki tai saranat vääränlaiset. Käytävän kaapistot aukeavat pomppusaranoilla, ja laatikkojen päälle tulee vielä tammitaso. Keittiössä jääkaappi-pakastimet on integroitu paikalleen, vain astianpesukone (integroitava) ja vetimet ovat asentamatta. Myös rullien päällä oleva suuri saarekkeemme on valmis tammityötasoa lukuunottamatta.

CWP -väliovet
Väliovet saapuivat CWP:ltä eilen, ja tänään ne "nakeltiin" paikalleen. Kahden miehen puhinasta päätelleen kolme desibeliovea painoivat sen verran ettei niitä nyt ihan niin vain nakeltu, mutta kevyet väliovet olivat nimensä veroiset. Vain 70 cm leveä pikkuvessan ovi on melko söpö, väri on LPLY vaneri (viilupinta). Karmit on mätsätty seinän väriin (Tikkurila F497, Paperi). Tykkään näistä ovista ensisilmäyksellä tosi paljon!

Tiileri-takkamme
Takka sai lopullisen silauksensa pintaan, lasi- ja tuhkaluukut paikalleen. Kun vielä poistin piipusta suojamuovin, pääsimme lämmäyttämään ensimmäisiä pikku risukasoja tulipesässä. Elävä tuli kylmässä, teknisessä rakentamisen ympäristössä on jotenkin aivan älyttömän ihana juttu, ja auttaa kuvittelemaan perheemme ruokailemassa takkatulen äärellä, tai olkkarissa sohvan sylissä... (siis istuskelemaan, valkoisella uudella sohvallamme kun ei syödä!!) Korvausilman venttiili istuu olohuoneen puolella takkaan kuin nenä päähän, eikä ole ollenkaan niin ankea ja ruma kuin olin pelännyt.


Wienerbergerin Renaissance -tiiilaatta
Lopuksi vielä pieni kurkistus keittiöön, jossa tiiliseinä on valmis. Uiuiui, kun tuli hieno! (Kyllä aikuiskoulutuksen opiskelijat vaan osaa, kaikenlaista!) Lisää kuvia seinästä, kun sen edessä oleva rosterityötaso on paikallaan ja valaisimet ehkä myös, sähkäri kun lupasi piakkoin tulla asentelemaan sisälle kaikenlaista... Stay tuned :-)

maanantai 18. marraskuuta 2013

vuosikas!

Ohhoh, sehän tuli ja meni jo pari päivää sitten - blogini yksivuotispäivä. Onnea hemma hos Oja! Taputus olalle ja taas menoksi. Ei tässä suuremmin juhlimaan ennätä, kun muuton pitäisi olla parin viikon kuluttua ja homma vielä tuhottomasti. (Lisäksi sain eilen jotain raksalla silmiini, ja varsinkin vasen on pian ummessa. Rakentaja ei tervettä päivää näe? :-)  )


Vaan täytyy silti todeta, että onhan ollut mukava kirjoittaa blogia. En oikein osaa sanoa, miksi aloitin koko jutun. Muiden blogeihin olen tutustunut kunnolla vasta omani aloitettuani, joten en ainakaan (pelkästään) niistä inspiroituneena. Sanomalehti Kaleva teki blogistani jutun syyskuun Rakentaja -liitteeseen, ja toimittaja kysyi samaa: miksi aloitit blogin kirjoittamisen? Vastasin silloin, ja vastaan edelleen, että ajattelin sen olevan hauskaa ajanvietettä ja ajatusten jäsentämistä rakentamista suunnitellessa ja projektin edetessä. Tekeväinen minäni (lue: adhd-minäni) saa järkevää puuhaa, joka liittyy kiinteästi käsillä olevaan projektiin. Lisäksi bloggaaminen on itseilmaisua kuvin ja sanoin, ja on jännittävää julkaista juttuja ja seurata, lukeeko niitä kukaan ja millaisen vastaanoton ne saavat. Esteettinen minäni ei anna minun pitää blogia rakaspäiväkirjana, sellainen meillä on kuvatiedostoissa erikseen. Toisaalta käytännöllinen minäni haluaa tuoda julki oikeita rakentamiseen liittyviä asioita, ei pelkästään suunnitelmia ja sisustushaaveita kauniine kuvineen. Taiteilen siis (huterasti nuoralla) jossain näiden tyylilajien välillä :-)

bloggajan omakuva

Lukijat ovat elinehto sille, että jaksan innostua blogistani ja kirjoitella juttuja. Ilman lukijoitahan tämä homma olisi tyssännyt ihan alkumetreillä. Siispä 365 (+2) kiitosta sinulle! On ymmärrykseni ulottumattomissa, että sinä jaksat innostua blogistani kerta toisensa jälkeen ja tulla lukemaan, mitä minä täällä horisen - mutta tule ihmeessä silti!

kuva lainattu täältä

(Huomenna palataan ruotuun ja tsekataan, millaisia edistysharppauksia talolla on viime päivinä otettu. Pysy siis messissä tästä avautumisesta huolimatta :-) )

lauantai 16. marraskuuta 2013

hintatietoja 5 - lvis-tekniikkaa

Tällä kertaa vilkaistaan, mitä lvis-tekniikka ja -teknikot on syöneet. Tottahan kodissa pitää lämpöä, vettä, ilmanvaihtoa ja sähköä olla! Talomme ei ole ihan viimeisen päälle valmis tekniikan osalta eivätkä kaikki kustannukset kasassa, mutta hyvää suuntaa antavaa tietoa jo on. (Jo aiemmin on tsekattu rakennuttamista, runkoa, ikkunoita ja ovia sekä sisustusta. Löydät kaikki viisi hintatieto-postaustani kätevästi tunnisteen takaa, ja tunnisteella budjetti kaikenlaista sekalaista rakentamisen kustannuksiin liittyvää.)


Haluamme toimivan kodin, jota osaamme käyttää. Sanoimme heti alkuun 'ei kiitos' kaikille ylimääräisille teknisille asumisen edistysaskelille, myös kustannussyistä. Pyrimme saamaan säästöä myös siinä, että pilkoimme LVI-urakan osiin ja teetimme työt tuntityönä (suositelluilla tai aiemmin hyviksi havaitsemillamme) ammattilaisilla.

Rakentamisen LVIS-kustannuksiin voidaan varmaankin laskea pakolliset liittymismaksut, joita meillä meni yhteensä  noin 7200 euroa: kaukolämpöliittymä ja noin 10 m liittymäjohtoa 3500 e, vesi- ja viemäriliittymä 2500 e ja sähköliittymä (3x25 amp) 1200 e.


Saimme LVI-suunnitelmilla kilpailutetusta kokonaisurakasta muutaman tarjouksen, väliltä 19 000 e - 25 000 e (ilman vesikalusteita). Ajattelimme, että työt hoituvat edullisemmin pilkkomalla. Niinpä palkkasimme ilmanvaihtoasentajan ja putkiasentajan verokortilla, tuntityönä. Ostimme pakettiauton ja kuskasimme heille tavaraa rautakaupasta (päivittäin, tietyissä vaiheissa). Osan vesi- ja viemäritöistä teki meillä maarakennusurakoitsija: kaikki talon ulkopuoliset salaoja-, sadevesi- ja viemäriputket.

LV-tekniikka 

Tähän mennessä vesi-, viemäri- ja lämmitystöihin ja tarvikkeisiin on mennyt rahaa noin 9300 euroa. Hinta pitää sisällään palkat, lämmönvaihtimen sekä muut materiaalit, mutta ei vesikalusteita eikä lattialämmitystä. Lattialämmöt meille asensi Nereus 3500 euron pakettihintaan. Kaikkiin lvi-kalusteisiin (hanat, altaat, kylpyamme, wc-pöntöt) olemme käyttäneet 3600 euroa. Tästä työvaiheesta on vielä hommia tekemättä ja ihan hatusta voisi arvioida työn määrää - ehkä parin tonnin verran asennustöitä? Tällöin koko LVI-urakka vesikalusteineen tulisi kustantamaan noin 18 500 euroa. Ja se osuus, jota voi verrata tarjouspyyntöihin, olisi noin 11 500 euroa.



I-tekniikka 

Ilmanvaihto hoituu meillä kahdella ilmanvaihtokoneella. Toinen kone pyörittää saunasiiven ilmanvaihtoa, toinen lopputalon ilmanvaihtoa. "Erikoisuutena" talossamme on kaksi äänieristettyä makuuhuonetta, joilla on molemmilla oma ilmanvaihtonsa äänenvaimentimineen. (Vai onko tämä enää erikoisuus, toivottavasti huomioidaan useimmissa rakennettavissa taloissa nykyään?) LVI-urakan tarjouspyyntövaiheessa suunnitelmana oli, että koko talossa kattoa lasketaan alas vähintään 20 cm ja ilmanvaihtokanavat kuljetetaan näin syntyneessä alaslaskun lämpimässä tilassa. Tällä tavalla olisi vältytty vaikeilta, hitailta ja kalliilta iv-kanavien eristystöiltä. Kirvesmiehemme kuitenkin laittoi hanttiin: alaslaskun rakentaminen 'roikottamalla' talon suurimpaan tilaan, "tupaan", jossa ei ole yhtään väliseinää kattoon asti, on vaikeaa, hidasta, aikaa vievää - ja kallista sekin. Yhdyin ilomielin kirvesmiehen näkemykseen: eristetään iv-putket ja luodaan 20 cm lisää asuintilaa ylöspäin! Näin tehtiin sekä tuvan että talon metsänpäädyn osalta (saunasiiven katto olisi joka tapauksessa laskettu alas, kauttaaltaan 2600 korkeuteen). Iv-työtunnit kasvoivat, mutta lopputulos on hyvä. Vielä puuttuu venttiilit ja säädöt, muuten homma on valmis iv-töiden osalta. Iv-töihin, -koneisiin ja -materiaaleihin on kulunut yhteensä noin 11 000 euroa. Tämä ei täysin ole verrattavissa saamiimme tarjouksiin, joissa suunnitelman mukaisten eristystöiden määrä olisi ollut vähäisempi. (Joku myös tuumasi, ettei iv-kanavien eristäminen useinkaan kuulu tarjottuihin urakkahintoihin ollenkaan?)




S-tekniikka

Sähkö hoidettiin sitten helpoimman kautta. Kilpailutuksen, haastattelun ja suositusten perusteella sähkösuunnittelijaksemme valikoitui PowerSähkö ja Jukka Nyman. Muutaman satasen suunnittelupalkkiolla saimme aikaan mitä mainioimman sähkösuunnitelman valaistuksineen! (Jota on toki muokattu x kertaa, myös ees-taas, rakennusprojektin edetessä. Yksi muokkaus on menossa parhaillaan, ulkovalaisimien osalta.) Pienellä kilpailutuksella valitsimme PowerSähkön myös koko urakan toteuttajaksi, noin 19 000 euron urakkahintaan. Tämä hinta pitää sisällään koko talon sähköistyksen, Impressivo -sarjan rasiat/kytkimet, suurimman osan talon valaisimista sekä sisällä että ulkona (led- ja halogeenivalaisimia) sekä kaikkien kiinteiden valaisinten asennuksen (urakan mukana tulevat ja omat). Kaikki on sujunut just niinku pitääkin, ilman yllätyksiä. Näinhän se käy, kun on oikealla asenteella varustetut tyypit matkassa! *vahvat suositteluni tälle yritykselle*

Tiedättekö muuten, mistä tunnistaa hyvän sähköasentajan? Yksinkertaisesti siitä, että hän tulee paikalle kun pyyntö työmaalta käy (ja vieläpä suht. vikkelästi). Jos sähkäri antaa odotuttaa itseään, homma seisoo. 




Voisiko tästä nyt laskea jonkinlaista kokonaissummaa omakotitalon tekniikalle? 44 500 euroa on aika lähellä meidän toteumaa. Vähensin liittymät sekä kaikki lvi-kalusteet, jotka olen eritellyt aiemmin kiinteän sisustuksen hintatietokatsauksessa. Sähköurakkaan kuuluvia valaisimia sen sijaan en osaa eritellä, kun en tiedä niiden tarkkaa osuutta urakassa, joten ovat mukana kokonaisuudessa.

Jälkiviisaana voin todeta, että lämpö-, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtotöistä olisimme selvinneet kokonaisurakan kanssa huomattavasti helpommin. Täytyy siis lohduttaa itseään sillä luulolla, että jotain säästöä tästä pilkkomisesta ja älyttömästä säätämisestä on tullut! :-)

torstai 14. marraskuuta 2013

mä en haluu ku muilla on!

Tiedättekö tämän syndrooman? Ei, se ei ole se tauti "mä haluan ku muillaki on!" joka iskee (viimeistään) teini-ikäisiin. Tämä on itsenäisten aikuisten naisten tauti: mä en halua jotain, mitä on kaikilla muilla. Vaikka olisinkin suunnitellut just sitä aiemmin. Ja sitten iskee paniikki. MITÄ mä sitten oikein valitsen? Etenkin vauhdilla etenevässä raksaprojektissamme valintoja kun ei voi vatvoa kovin pitkään.

Näin kävi nyt ulkovalojen kanssa. Iltapäivät on jo synkkiä ja illat sysimustia Kivikkokankaalla, jossa tiellemme ei ole vielä asennettu katuvaloja. Naapurirakentajat ovat viisaasti asentaneet ulkovalonsa - ja lähes joka talossa tuntuu olevan just sellaset ulkovalaisimet, joita meidänkin ulkoseinille suunniteltiin. Ei, mä en haluu ku muilla on! Talomme on meidän yksilöllisesti itsellemme suunnittelema, erilainen kuin mikään muu talo tiellämme. En halua, että meillä on samanlaiset, joskin kieltämättä tyylikkäät ja näyttävät, ulkovalaisimet kuin muissakin taloissa korttelissamme. Niinpä sitten lennosta äkkiä uusi suunnitelma. Ei ole aikaa surffailla ihan kaikkia nettisaitteja, yheltä sivustolta on melkein valinta tehtävä.

Tällaset valaisimet meille oli tulossa sinkin värissä, osa alas-ylös -mallina ja osa alas-mallina:


Pikavisiitti netissä ja Onnisella tuotti tulokseksi snadisti päivitetyn suunnitelman. 
Väri pysyi samana: 


Pikatsekkauksella löytyi paljon kiinnostavia vaihtoehtoja. Jos talon julkisivuvalaisimen ei tarvitse valaista esim. kulkureittejä, "napit" seinässä (kuvat alla vasemmalla ja keskellä) olisivat mielenkiintoinen, hieman erilainen vaihtoehto!

 Kaikki kuvat Konstsmiden sivuilta

ps. Onkohan tämä vaan mun tauti? Kärsittekö te samasta elämää hankaloittavasta vaivasta? 

pps. Toinen kriisi on käsissä keittiökaappien vedinten kanssa. En muistanut ollenkaan, mitä valitsimme keittiön tilauksen yhteydessä - tämä yksityiskohta meni jotenkin ohitse, vaikka muita talon vetimiä pohdin paljonkin. Olinkin sitten aivan toisenlaisessa luulossa. Kun keittiö saapui, vetimet ei ole lainkaan sellaiset kuin ajattelin. Nyt minun pitäisi joko alkaa tykkäämään näistä käsillä olevista tai löytää samalla reikävälillä mieluisemmat. Mutta millä ajalla??! 


tiistai 12. marraskuuta 2013

valmiusaste

Pankin vaatimat ja vastaavan työnjohtajan laatimat valmiusastetodistukset ovat aina arvioita. Tänään vastaavan työnjohtajamme arvio talomme valmiusasteesta on 91,05%. Lähenemme siis täyttä sataa!  Sitä mukaa myös muuttopäivä lähenee, ihan oikeasti tällä kertaa eikä vain kirvesmiehiä / muita työmiehiä pelotellakseni :-)

sisääntulopiha etenee
takaseinän rimalomalaudoitusta ja UTS-panelointia
makuuhuoneen kaapit
keittiö sisääntuloterassilta kuvattuna
kylpyhuoneen laatoitukset etenee

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

hemmottelua

Sain Saijalta Tasapainoa tavoitellen -blogista ihanan haasteen, Lambi-hemmotteluhaasteen. Haaste sopii tähän Isänpäivään kuin nenä päähän! 

Tehtävänä on valita vähintään kolme yksityiskohtaa, jotka tuovat elämään ripauksen luksusta. Koska kirjoitan rakennusprojektistamme, tutkailen nyt sitä, mitkä asiat tuovat raksaprojektin keskellä elävän naisen elämään hemmottelua ja luksusta. 

Yhteinen aika koko perheen kesken 
Kun toinen tekee päivätyötä ja toinen katkeamatonta kolmivuorotyötä, koko perheen yhteinen aika on aina kortilla, ei ainoastaa rakennusprojektin aikana. Mutta kyllä tästä on ollut nyt viimeisen puolen vuoden aikana erityisesti pulaa. Aikuiset näkevät tulevaisuuteen ja osaavat tsempata itseään, mutta lapset elävät tässä ja nyt. Siksi tähän luksukseen liittyy myös lasten riemu ja onni yhteisestä ajasta. (Jolloin ei yleensä tapahdu mitään erityistä. Ollaan vaan ja öllötetään ja syödään sipsejä täällä pienessä väliaikais-vuokra-asunnossamme. Paitsi toisinaan tehdään jotain ekstraa, kuten käydään koko perhe uimarannalla tai kylpylässä tai otetaan breikki arkeen hotellissa.)  




Sisustuslehti, suklaalevy ja hiljaisuus 
Tässä pienessä väliaikaisasunnossamme on aina härdelli päällä, lasten melua ja kiljuntaa tai television älämölöä. (Toisinaan myös aikuisten älämölöä ja ärinää.) Tunnen rentoutuvani henkisesti ja fyysisesti, kun saan illalla lapset nukkumaan ja voin pötkähtää sohvalle jalkojani ja kipeää selkääni lepuuttamaan. Otan viereeni pari ihanaa sisustuslehteä ja palan suklaata (no joo, toisinaan ihan kokonaisen levyn). Jonkin aikaa päässäni surisee ja soi, mutta sitten hiljaisuus astuu sisään korvistani ja rauhoitun. Aina se ei ole helppoa, toisinaan pomppaan pystyyn hyvän idean myötä ja lähetän vielä illan päätteeksi pari tarjouspyyntöä :-) 



Unelman toteutuminen 
Rakennusprojekti on kyllä raskasta aikaa, mutta aivan yhtä lailla koko projekti on innostavaa aikaa, joka luo toivoa niin ihmiseen itseensä kuin huomiseenkin. Usein päivitellään projektin vaativuutta ja vaikutuksia parisuhteeseen. Mielestäni vaaka kallistuu kuitenkin positiiviselle puolelle: uusi koti on minun ja mieheni yhteinen unelma, jonka toteutumisen eteen teemme töitä rinta rinnan. Iloitsemme yhdessä edistyksestä ja valmistumisesta, unelmamme toteutumisesta. Unelman toteutuminen puolestaan luo uskoa ihmiseen. Mikä vain on mahdollista, kun on tarpeeksi uskoa itseensä! (Lällyä, tiedän, mutta tällanen optimisti positiivari minä pohjimmiltani olen.) 



Hemmottelua ja luksusta kaikille isille juhlapäivään!

Tämän haasteen voi kuka tahansa bloggari napata ja osallistua 500 e kylpyläloman arvontaan. Tee postaus tästä aiheesta, liitä siihen Lambi-banneri ja lähetä postauksen jälkeen yhteystietosi osoitteeseen lambinblogihaaste@gmail.com.


lauantai 9. marraskuuta 2013

ihana ihana takka!

Erityisesti mieheni on takkaihmisiä, ja siinä sivussa kyllä minäkin. Täällä Oulun korkeudella talvet ovat pitkiä ja kylmiä, ja takka on  sekä sisustuksellinen kiintopiste, ihana lämmönlähde ja tunnelmanluoja, että myöskin kustannussäästäjä lämmityskulujen pienentäjänä. Meille on nyt valmistunut (/valmistumassa) käsittämättömän kaunis ja ihana Tiilerin Ilona -läpitakka! Tässä postauksessa kerron takastamme, valinnasta valmistumiseen. (Aiempia kirjoituksiani aiheesta löydät kätevästi takka-tunnisteella.)

kuva lainattu Pinterestistä, alkuperäinen lähde ei selvinnyt

Talon suunnittelun alku-alkuvaiheissa suunnittelimme jopa taloa, jossa olisi kaksi suurta, varaavaa takkaa. Takat olisi yhdistetty sähkölämmitykseen (jakotapana patterit), jolloin lämmitysjärjestelmä olisi nopeasti reagoinut takan tuottamaan lämpöön. Talon koon ja energiapolitiikan yhteisvaikutuksesta emme olisi ehkä saaneet rakennuslupaa sähkölämmitystalolle, ja kun patteritkin ovat niin kovin rumia (etenkin lattiasta alkavien ikkunoiden edessä), muutimme suunnitelmia. Jossain välissä vielä mietimme vesitakkaa, jolla hoitaisimme lämmitystä osana hybridilämmitysjärjestelmää. Lopulta valitsimme helpon ja vaivattoman kaukolämmön sekä suuren varaavan takan keskelle oleskelutilojamme. Takan hyötysuhde taloudellisesti jää kaukolämmön kanssa pieneksi. Hyötyjä ei kyllä kannatakaan laskea ainakaan siten, että miettii kuinka paljon kaukolämpöä takan hinnalla voisi ostaa - takka on niin paljon enemmän kuin vain järki- ja hyötyasia!

Lattiavalussa painava takka huomioitiin asianmukaisilla raudoituksilla ja
paksummalla betonikakulla. Valun keskellä korvausilmaputki takan alle.

Valun kuivuttua muurari mittoi takan paikan ja ryhtyi hommiin.


Takan valintaa pohdin täällä jo ennenkuin talon pohja oli edes saanut lopullista muotoaan. Takka myös valittiin aikaisessa vaiheessa, jotta sen mitat ja tyyli olivat arkkitehdillakin tiedossa. Lopulliseen valintaan vaikutti vahvasti mieheni, joka takkaa myös eniten meillä lämmittää (vaikka saan minäkin sen syttymään, ja toisinaan sytytän jopa ihan ilman käskemistä). Hän ei halunnut Kermansaven/Tulikiven takkaa, koska ei ollut täysin tyytyväinen edellisen kotimme Kermansaven Hiekka -malliin (eikä todellakaan tyytyväinen silloisen Kermansavi-yrityksen asiakaspalveluun!). Aiemman kokemuksen pohjalta hän ei myöskään halunnut ensisijaisesti kevytelementtitakkaa, vaan aidon muuratun tiilitakan. Hintakin ratkaisi - takkamme ja kalleimman ihailemani vaihtoehdon välillä oli noin 2000 euroa hintaeroa.

Tiileri-takka nousee kerros kerrokselta punasavitiilestä.
Takan korvausilma. Kuvassa vasemmalla muuraukseen jätetty aukko,
kuvassa oikealla peltiseppä on muotoillut aukkoon sopivan kappaleen
yhteenliitettäväksi venttiilin kanssa takan ulkopinnassa.


Tilasimme takan luottotoimittamme Äimäraution K-Raudan kautta, samoin kuin HärmäAirin teräspiipun. Koska valkoinen, rapattu takka mustuu herkästi luukun yläpuolelta, päätimme koristella takan toiselta puolelta luukun ympäryksen tiililaatoilla. Matkan varrella Tiilerin tiililaatat vaihtuivat Wienerbergerin Renaissance -tiililaattaan, jota tilasin keittiön seinää varten. Näin takka ja vieressä oleva keittiö yhdistyvät kivasti. Tuttu (ja erittäin taitava!) muurari kävi muuraamassa takan "harjakorkeuteen" heinäkuussa, jotta piippu saataisiin paikoilleen katon yläpohjatöitä varten. Samalla suunniteltiin takan korvausilmajärjestelmä, joka meillä ratkaistiin tuomalla viemäriputkella ulkoa ilmaa takan alle. Kirvesmiehet asensivat teräspiipun paikalleen monivaiheisesti, koska piipputoimittajalla oli vakavia vaikeuksia toimittaa omien sertifikaattiensa mukaista määrää eristettä yläpohjaan.



Piippu paikallaan, takan päällä yksi (vasemmalla) ja kaksi (oikealla)
kerrosta tiilitasoitetta.
Pinnoitevaihtoehtoina rouheampi tai maltillisempi hiertopinta.
Valitsin oikeanpuoleisen vaihtoehdon.


Heinäkuun jälkeen takka ei juuri edennyt pinnan tiilitasoitetta lukuunottamatta ennen kuin lokakuun lopulla, jottei valmista pintaa tai luukkuja sotketa kattojen tasoitus- ja maalausurakan yhteydessä. Kun maalari left the building, pääsi muurari jatkamaan hommia. Ensin hän asensi ruokailutilan puoleisen luukun, jonka ympärille suunnittelimme yhdessä hyvännäköisen kehyksen tiililaatoista. Sen jälkeen hän pinnoitti koko takan valitsemallani tyylillä - niin, sain tosiaan aiemmin syksyllä käydä valitsemassa kahdesta erilaisesta antiikkilaastin hiertopinnasta mieleisemmän!

Satiinikromattu luukku paikallaan ruokailutilan puolella, ympärillä Wienerbergerin Renaissance -koristetiilet (paksuus 2 cm)


Lopuksi asennetaan vielä luukku olohuoneen puolelle, tuhkaluukut sekä korvausilmakanavan venttiili. Venttiili on ruma mutta toimiva. Aion (yhä) piilottaa sen jonkin kauniin sisustusesineen taakse - ehkä rahi tai jokin lyhty näkösuojaksi? :-) Kuvaan täysin valmista takkaa sitten muutettuamme, kun saan kuvaan myös takan ympärille tulevan tammiparketin! (Ja kaikki tuo raksasotku ja -härpäke poistuu takan taustalta.)

Pinnoite lähes valmis 

Hiertopintaa ja luukun koristetiiliä

Takka ruokailutilan ja keittiön puolelta, piipussa vielä suojakelmu paikallaan.
Keittiön maalaamaton seinä tulee tiililaatalla. 


Takan tekniset tiedot:

Tiileri Ilona -läpitakka pääliliittymällä