tiistai 31. joulukuuta 2013

kuukausi uudessa kodissa

Näin se aika rientää. Tätä ihanaa uutta kotia on nyt asuttu neljä viikkoa eli lähes kuukausi. Rakentaminen ei ole suinkaan ohitse, talohan on vielä keskeneräinen, mutta raksa-ajan raskaus mahdollisine ahdistuksineen on kyllä ihan poispyyhkäisty!

Kuinka olemme kokeneet uuden kodin? Mikä toimii mikä ei? Tässä listausta siitä.


Kodissamme toimii: 

Pohjaratkaisu. Keskellä tupa, jonka toisella puolella perheen oma "siipi", toisella puolella sisäänkäynti ja vierashuone. Myös tupa toimii: keittiö hieman omassa rauhassaan, yhteydessä ruokailutilaan ja allrumiin. Olkkari omana suurehkona tilanaan.
Arkkitehtuuri. Tupaosan korkealla oleva, viistosti nouseva sisäkatto on kerta kaikkiaan upea. Ei kaksikerroksisen olohuoneen kolkkoutta, mutta ei myöskään tasakattoisen talon latteutta. Ja se valon kulku! Myös suuret ikkunat ilahduttavat: ei huurtumista, ei vedon tunnetta - vain näyttävyyttä, valoa ja upeita näkymiä ulos.
Keittiö. Kaikki keittiössä! Saareke, astianpesukone, valaistus, lieskari, koneet, sijoittelut, säilytystilan määrä.
Takka. Onhan se suurikokoinen, mutta sitäkin varaavampi ja lämmittävämpi. Takkaa onkin lämmitetty joka ikinen päivä, yleensä pesällisen verran.
Äänieristetyt huoneet. Kyllä vain kannatti satsata kahteen hyvään desibelioveen ja kahden makuuhuoneen omaan ilmanvaihtoon! Huoneet ovat hiljaisia ja rauhallisia nukkumisen pesiä.
Kylpyhuone + pihasauna -kombinaatio. Koska sisäsaunamme ei ole vielä valmis, käytämme ahkerasti (eli useita kertoja viikossa) pihasaunaa. Pihasauna on aivan täyskymppi itsessäänkin, mutta vielä toimivamman siitä tekee lähelle sijoitettu kylpyhuone, jonne voi pujahtaa suihkuun kun ei jaksa vesiämpäreiden kanssa puljata. 
Liukuovet. Sekä sisällä olevat Eclissen liukuovet, että ulos vievät Profinin liukuovet. Kun nyt talviaikaan ulos vieviä liukuovia auotaan vähemmän, ovat erityisesti Eclissen liukuovet sisällä ilahduttaneet positiivisesti. Kun kaikki listat ja tiivisteet ja kahvat on asennettu, ovi tuntuu jopa pitävän ääntä kiitettävästi - ei siis mikään pelkkä koriste! Ovet myös liukuvat kevyesti, suuresta koostaan huolimatta.
Vaatehuone. Ehdottomasti oikea ratkaisu keskittää koko perheen vaatteet yhteen huoneeseen, vaatehuoltohan käy ihan leikistä nykyään!
Lattiat. Sekä kumimatto että parektti ovat ulkonäöltään, laadultaan ja toimivuudeltaan erinomaisia valintoja.
Tekniikka. Talon lämmitys on helppoa ja huoletonta kaukolämmöllä, lämmitys myös toimii hyvin. Lämmintä ja kylmää vettä tulee hanasta saman tien, ja erittäin hyvällä paineella (tätä ennätti vuokra-asumisen aikana jo todella kaivata!). WC-pönttöjen kannet laskeutuvat äänettömästi alas. Sähkö- ja valaistussuunnittelu tuntuu toistaiseksi erittäin onnistuneelta. (Nämä kommentit kalastelin mieheltäni.)


Kodissamme ei vielä toimi: 

Kaksi makuuhuonetta olkkarin vieressä ilman yläosan laseja. Ei toimi. Kun lasten sänkyjen yllekään ei ole saatu verhokatoksia, ei iltaisin lasten nukkumaanmenoaikaan voi oikein katsella telkkaria eikä pitää kattovaloja päällä. Nämä ongelmat korjaantuvat, kun lasit ja verhokatokset saadaan paikalleen. Tarvittaessa huoneet voidaan myös puoliksi "kattaa", eli asentaa katto huoneeseen sille osalle, jolla sänky on.
Eteinen. Ei toimi lapsieperheessä, että eteinen on ainoa sisäänkäynti. Tämä korjaantuu, kun parin viikon sisään saadaan kuraeteinen valmiiksi.
Makuuhuone kaikuu. Huone on vanhimman tyttäreni, ja sinne on kesällä tulossa vihdoin parvi - silloin täytynee miettiä myös muita ratkaisuja, joilla kaikumista vähennetään. Lattia on kumimattoa ja huonekorkeutta parhaillaan jopa 3,7 m.
Takka. Suuren, varaavan tiilitakan lämmittäminen onkin näköjään ihan oma taiteenlajinsa. Kerran jos toisenkin on vetaistu savut sisälle, kun esim. äänetön huippuimuriliesituulettimemme on ollut päällä. Tätä täytyy vielä harjoitella :-)
Piha. Niin no, sitähän ei ole. Kun lumet joulunaikaan sulivat kokonaan pois, alta paljastui mitä surullisin raksa. Mutta hei, nyt taas sataa lunta - ja keväällä kun lumi sulaa, me olemme lapioiden, kuokkien ja multakasojen kanssa valmiina! 



Vuosi 2013 on lopuillaan. Olipahan kertakaikkisen upea vuosi. Jollei täällä blogissa ole vielä tekstien kautta välittynyt, niin kerronpa ihan erikseen, että tällaisen suuren projektin johtaminen on todella, todella haastavaa ja mielenkiintoista. Ehkä jopa hauskempaa kuin valmiissa kodissa asuminen! Onneksi siitä ei ole pelkoa, tämä koti kun ei tule valmiiksi vielä piiiitkääään aikaan :-)

Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle ja kaikkea hyvää, onnellista, ihanaa, kaunista, merkityksellistä ja kivalla tavalla haastavaa sinulle vuoteen 2014!


ps. Vuoden päätteeksi, veljentytön avustuksella (kiitos M!), menin Instagramiin tunnuksella hemmahosoja. Homma on vielä ihan opettelun asteella, mutta kaikkea pitää kokeilla!

perjantai 27. joulukuuta 2013

kirjahylly hahmottuu

Kirjahyllysuunnitelmani ovat edistyneet tällä viikolla, kiitos joululomien. Suunnitelma on jo hyvän matkaa toteutuksen puolella! Tämän projektin lisäksi lomalla on toki ennätetty syödä, syödä ja syödä vielä vähän lisää :-)

Tällainen oli suunnitelma suuresta kirjahyllystä ruokailutilan vieressä olevaan allrumiin:

 

Tilasin Ikeasta kirjahyllyksi Metod -kaappeja: 8 kpl x 200 cm korkea - 40 cm leveä - 37 cm syvä sekä 8 kpl x 40 cm korkea - 40 cm leveä - 37 cm syvä. Mieheni rakensi sokkelin kakkosnelosesta 10 cm korkeaksi, ja näin kirjahyllyn kokonaiskorkeus on 250 cm (sokkeli + kaappi + yläkaappi). Ja sitten ei muuta kuin kokoamaan :-)

Allrum täynnä muuttolaatikoita ja muuta roinaa, autio seinä odottaa kirjahyllyä.
Siisti sokkeli kakkosnelosesta.
Tästä se lähtee.
Valmis kirjahylly: leveyttä 320 cm, korkeutta 250 cm, syvyys 37 cm.
Allrum kirjahyllyineen keittiön suunnasta, etualalla innokkaiden askartelijoiden valtaama ruokapöytä.
Tästä on hyvä jatkaa viimeisten muuttolaatikoiden purkamista kirjahyllyn kätköihin. Allrumissa on keskellä lattiaa sähkörasia, koska sijoitamme tietokone-/askartelu-/työpöydän keskelle tilaa. Kirjahyllyä vastapäätä olevalle vaneriseinälle tulee jonkinlaisia matalia säilytysratkaisuja sekä  muistitauluja, ja kirjahyllyn päälle seinäkiinnityksellä pari Luceplanin seinävalaisinta. Verho suureen allrumin ikkunaankin on hankittu.

maanantai 23. joulukuuta 2013

musta ruokapöytä

Sain syyskuussa inspiraation Muuton 70/70 pöydästä. Tällainen olisi saatava, omilla mitoilla! Simppeli, tyylikäs, toimiva. Siispä pöytälevy tilaukseen ja pöydänjaloista neuvottelemaan tutun metallimiehen juttusille.


Pöytälevyn tilasin Bambula -blogin vinkin perusteella Tälli Oy:n kautta Formicalta, jonka valmistama korkeapainelaminaatti on sitä ainoaa oikeaa IKI-levyä. Palvelu pelaa, sillä Formica lähetti nätissä paketissa valitsemani värivaihtoehdot nähtäväkseni ennen päätöksen tekoa (maksutta!). Valintani osui lopulta mustaan laminaattiin vanerireunalla. Musta pöytä antaa kivasti tunnelmaa ja syvyyttä keittiöön, joka on itsessäänkin jo aika "mausteinen". Pöytälevyn mitat ovat 110x175 cm. Tilaamani pöytälevyn hinnaksi alveineen ja rahteineen tuli noin 370 euroa.

Pöydänjalat minulle tekaisi upea metallimies ja niin näppärästi, että tekisi kyllä mieli tilata näitä lisääkin :-) Jalkarakenne on "lattarautaa" ja melkoisen painava. Valmis kehikko roudattiin maalattavaksi mattamustaksi, sen jälkeen kotiin ja liimaukseen levyn kanssa - a vot!

metallimiehen pajalla...
kotona jo mattamustaksi maalattuna...

... ja levy päälle liimattuna.
pöytä paikallaan ruokailutilassa



Ihanaa joulua jokaiselle lukijalleni!
Nyt tämä bloggaaja keskittyy joulusiivousten jälkeen sotkemaan kaikki paikat hujan hajan, palataan siis kuulolle pyhien jälkeen :-)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

saunasiipi valmistuu

Tervetuloa jouluvieraat, nyt on vierashuone pesu- ja wc-tiloineen valmis! (Linkistä pääset aiempaan kirjoitukseeni saunasiiven arkkitehtuurista.)

Muu perhe lähti perjantaina reissuun, jotta tämä äippä saa rauhassa siivoilla ja laittaa joulua. Nooh... Tämä äippä tais olla enemmän hauskanpidon tarpeessa, koska moppiin ja luutuun kävin käsiksi vasta tänä aamuna. Siivouksen lomassa olikin sitten helppo napsia kuvia (lähes) valmiista tiloista!

Ikean Blanda Blank -tarjoilukulho wc:n malja-altaana


Muutimme noin kolme viikkoa sitten keskeneräiseen taloon, jossa eteisestä alkava "saunasiipi" jäi keskeneräiseksi ja muu osa talosta oli valmiina (niitä "paria" klassista listaa lukuunottamatta ;-). Muuttomme jälkeen työmiehet ovat jatkaneet hommiaan pukuhuoneen ja pesuhuoneen katon kanssa, ja sähkäri on laittanut valoja paikalleen kattojen valmistumisen tahdissa. Lomien jälkeen työmiehet jatkavat sisäsaunan parissa, kuraeteinenkin tarvitsee vielä helmalaatat paikalleen.

Tuvasta käydään saunasiipeen eteisen kautta, joka on erotettu
tuvasta Eclisse pocket -liukuovella.
Alla on kuvia valmiihkosta eteisestämme. Kaapit todellakin roikkuvat seinällä (ja ilmassa!) osittain MacGyver -viritelmäni avulla, jota vielä viilataan kunhan ennätetään, joten siitä enemmän kuvia myöhemmin. Erityisen ilahtunut olen tyylikkäistä kattovalaisimista. Tötterö-tyylin keksin muistaakseni moderni puutalo -blogin ravintolakuvasta :-) Insipiksiä voi siis löytää monestakin paikasta! Eteiseen seinävalaisinten väliin ja alapuolelle tulee jonkinlainen muistitaulu sekä hylly pikkutavaralle, sitten joskus... Muutosta toiseen mukanani raahaamani arkku palvelkoot istumatasona, kunnes keksin  millaisen penkin tai jakkaroita tänne haluan.

Eteinen ulko-ovelta kuvattuna. Musta liukuovi jää oikealle.
Eteisestä kuljetaan vessaan ja pukuhuoneeseen, jonka takana ph ja sauna.
Listoja vaille valmista :-)

Talomme toinen, suurempi vessa sijaitsee eteisen yhteydessä ja palvelee etenkin vieraita. Siksipä vessassa pärjätään vähäisemmällä säilytystilalla ja ilme onkin vielä melko pelkistetty. Ikean tarjoilukulhosta todellakin tuli mitä mainioin rosterinen malja-allas! Hanan valitsin korkeuden ja bideehanatoiminnon perusteella, eikä vaihtoehtoja niin kauheasti ollutkaan. Ihan kaikista mieluisin ei tämä Oras Cubista ole, mutta silmä tottunee ajan kanssa. Vessan seinissä on omin pikku kätösin sutimani Tikkurilan Tunto hieno struktuuripinnoite, joka näyttää katossa olevien halogeenien (samat kuin eteisessä) valokeilassa kivalta! Peiliä vielä mallailen, olin ajatellut pyöreää, mutta ehkä se olisi vähän liikaa pyöreän altaan kanssa. Mietinnässä siis.



Tammitasot Bauhaus, laatikko ja vedin Keittiömaailma. Wc-istuin Laufen.
Pukuhuone on valmis, kalusteita vailla. Pesuhuoneeseen menevään aukkoon ostan Vihta-Ovien lasiliukuoven, kunhan saan aikaiseksi ja rahaakin lisää jostain :-) Puku- ja pesuhuoneiden välissä ylhäällä olevassa seinän aukossa sen sijaan on jo lasi paikallaan. Pesuhuoneen katossa on kaksi halogeenia sekä led-valot ammeen yllä (joka odottaa varastollamme, että joku noutaisi sen kotiin).

Eteisestä pukuhuoneeseen ja pesuhuoneeseen
Katossa tervaleppäpaneeli, 120 mm leveänä.
Hanat Mora Mmix. Näistä hanojen oikealla puolella on vielä yksi hana ammeelle.
Tangot suihkupidikkeineen on vielä asentamatta.
Pesuhuoneen päätyseinä saunan suunnalta kuvattuna. Ammeen paikka on led-valojen ja ikkunan alla.

Kyllä tämän päivän huhkimisen jälkeen olikin mukava saada perhe kotiin ja lämmittää pihasauna. Laskeutua hiljalleen joulunviettoon. Ottaa vieraita vastaan, unohtaa keskeneräisyys. Sammuttaa valot ja fiilistellä kynttilänvalossa. Ruokapöytäkin saatiin valmiiksi joulua varten, jospa siitä saisin lyhyen postauksen aikaiseksi jossain välissä - vilahduksen voi jo nähdä toiseksi ylimmässä kuvassa :-) 

Ihanaa joulunodotusta sinulle! 



torstai 19. joulukuuta 2013

Woodnotes K-tuoli

Stockan varoitus hulluilta päiviltä hankkimani K-tuolin saapumisesta vasta ensi vuoden alussa ei onneksi pitänyt paikkaansa. Nyt minulla on olohuoneen nurkassa jo vuosia haaveilemani nojatuoli, juuri parahiksi joululahjaksi itselleni!

Elämässäni nojatuoleilla ei ole ollut merkittävää roolia, sillä ainoan uuden nojatuolin ostin ensimmäisen lapseni syntymän aikaan "imetystuoliksi". Sen jälkeen meillä on välillä ollut jokin kirppislöytö, välillä ei nojatuolia ollenkaan. (Taidamme kaiken kaikkiaan olla enemmän sohvalle yhdessä käpertyvää sakkia.)

Tuoli on Harri Koskisen Woodnotesille suunnittelema K-tuoli, se kapeampi versio pyörivänä ja keinuvana. Väri on muistaakseni stone-black. Nojatuolissa on neulepeittoprojektini odottelemassa viimeistelyä (kaikki kerrokset ovat nyt kasassa!).



Tarkkasilmäinen voi huomata, että olohuoneessa ei näy vielä mitään joulukoristeita :-) Astetta tarkkasilmäisempi, jopa hieman kriittisellä katseella varustettu lukija voi myös todeta, että olohuone on melko autio. Muuttolaatikoita on yhä purkamatta, joten joulukoristeiden löytymisestä saati koristeluinnostani en ole yhtään varma. Olohuone sen sijaan ei tule jäämään autioksi - en vain kelpuuta tänne vanhoja nuhjuisia kalusteita, jotka ovat jotenkin "sinne päin". Televisiotaso rakentuu ronskisti suunnitelmieni mukaan lautakasasta tai (mieheni mielestä todennäköisemmin) Ikean kaapeista, sopiva matto löytynee jonain kauniina päivänä jostain sopivasti alennuksessa ja sohvapöytäkin on mietinnässä. Niitä oikeita yksilöitä odotellessani toivoisin saavani kuitenkin pari olennaista, jopa kriittistä juttua paikalleen: verhot ikkunoihin, rahin nojatuolille ja aivan ehdottomasti jalkalampun nojatuolin kaveriksi. Tässä vaiheessa projektia rahat on jokseenkin vähissä - kuuleeko joulupukki kun täällä huutelen? Jos olet kuulolla, tässä valintani jalkalampuksi: BoConcept Cone Floor Lamp. Kiitos paljon! 

BoConcept Cone Floor Lamp, 529 e, kuva sivulta www.boconcept.com



maanantai 16. joulukuuta 2013

onnen hippusia

Leipominen lasten kanssa. Niin yksinkertainen juttu, niin täynnä tunnetta. Tähän hetkeen kiteytyi tänään koko uuden kodin ihanuus. Puolitoista vuotta olen luvannut tytöille, että leivotaan, leivotaan... Enkä (paria hassua kertaa lukuunottamatta) ole saanut aikaiseksi toteuttaa heidän toivettaan pienen väliaikaisasunnon minipienen keittiön olemattomilla pöytätasoilla. Tänään keittiö ja saareke pääsivät testiin, kuinka selviävät leipomissähläyksistämme. Ja hyvin selvisivät! Helposti olisi mahtunut vielä toiset kolme tyttöä keittiöön kokkailemaan.



Keittiö tuntuu (edelleen) toimivalta ja tarvikkeet ovat löytäneet luontevat paikkansa. Ja tuo liesi! Kuten olet voinut blogistani aiemmin lukea, emme todellakaan hifistele keittiökoneistuksen kanssa. Ostimme niin perusvermeet kuin vain mahdollista. Silti - onneksi! - päädyimme induktiolieteen. Induktiota oli myynnissä jo vuonna 2004 kun edellisen kerran rakensimme, mutta silloin se tuntui liian erikoiselta ja vaivalloiselta. Kaikki kattilatko eivät käykään liedelle? En tiedä onko muita liesiä enää juuri myynnissäkään kuin induktiota ja oikeastaan toivon ettei ole (ellei kaasua oteta lukuun, mutta sehän onkin ennemmin tulisija ;-), niin myyty olen lieden ominaisuuksista. Vesi kiehuu sekunnissa! Kalapuikot paistaa minuutissa! No, ehkä vähän liioittelua, mutta ei paljon. Ensimmäisellä paistokerralla en ennättänyt munia kääntää kun ne jo käristyivät!

Vielä kun oppisin käyttämään uunin kiertoilmatoimintoa. Se meillä oli jo edellisessäkin kodissa, mutta parin kokeilun uuvuttamana päädyin aina käyttämään perus ylä-alalämpötoimintoa. Jos sinulla on helppoja vinkkejä kiertoilmaihmiseksi muuttumisesta, otan ne ilolla vastaan!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

kaaoksenhallintaa

Yksi kohta kodissamme on ollut valmis (tai noh, melkein valmis) jo ennen muuttoa. Viisihenkisen perheen arjessa sekä eteinen että vaatehuone ovat hermokeskuksia, joiden vain yksinkertaisesti tulee toimia. Eteinen ei vielä ole ihan priimakunnossa, koskapa työmiehet kulkevat sitä kautta saunantekoon. Mutta vaatehuone! (Väliaikaiskodissa suurinta tuskaa tuottivat aina väärissä paikoissa olevat vaatekasat, niin sisä- kuin ulkovaatteitakin. Säilytystilaa oli liian vähän, ja se vähäinen ihan väärässä paikassa eli yläkerrassa, jossa ei juuri oleiltu. Muistojani väliaikaiskodissa vietetystä 1,5 vuodesta värittävätkin kaiken kokoiset ja näköiset vaatekasat...)


Vaatehuoneemme on noin 7,5 neliön huone, jossa on (avattava) ikkuna sekä yhteensä 6 metriä säilytystilaa noin 2,5 metrin korkeudelta. Valitsimme vaatehuoneeseen Ikean Pax -sarjan valkoiset kaapinrungot. Vasemmalla sivustalla rungot ovat 60 cm syvät, oikealla sivustalla 35 cm syvät. Hyllyjen väliin jää erittäin hyvin pukeutumistilaa, 125 cm. Hyllyjen muodostaman käytävän päässä on ikkuna ja valaisin, sekä tietenkin peili. Kattoon tulee vielä (ehkä ensi viikolla?) kaksi erittäin tehokasta led-paneelia, mutta nyt on pärjätty Ikean Musik -valaisimella, jonka alle peili jonain päivänä ripustetaan. Vaatehuone liittyy talon yksityisempään päätyyn ja käytävään oviaukon kautta.

Vajaan kahden viikon asumisella voin todeta, että vaatehuonejärjestely toimii - talossa ajelehtivat tai pesusta tulevat kuivat vaatteet viikataan kaikki samaan paikkaan. Ei siis mitään huoneesta toiseen kulkemista! 

Koskapa oman vaatehuoneen kuvaaminen tuntuu jotenkin minulle sopimattomalta - en todellakaan ole mikään lifestyle -bloggaaja joka haluaisi esitellä garderoobiaan - on tässä mustavalkokuvia vaatehuoneesta sekä ajalta ennen muuttoa että pari kuvaa muuton jälkeen.






perjantai 13. joulukuuta 2013

auringonpaistetta arkeen!

Tämä meidän pikkuvessa on niin söpö, etten kerta kaikkiaan malta rakentaa sitä yhtään valmiimmaksi vaan kuvaamaan oli jo päästävä :-) Kyse ei todellakaan ole edes mistään pikku stailauksen puutteesta, vaan rakentamisen viimeisistä vaiheista: ovi pitäisi kiertää listoilla, teipinjämät pitäisi raaputtaa irti lattianrajasta pöntön takaa, lattian ja laatan sauma pitäisi viimeistellä mustalla silikonilla, peili liimata paikalleen, siistiä katon ja seinän sekä laatan ja seinän rajat, asentaa paperiteline ja hylly seinälle... (Ja tämä kaikki vain 1,3 neliön kopissa, joten voitte kuvitella kuinka paljon hommaa tässä koko talossa on!) Vaan meille kun kelpaa vähemmänkin valmis, niin aivan sujuvasti jo elellään tällaisen pienen keskeneräisyyden keskellä. 




Seinäpaniikkini ratkesi sekä isommassa että tässä pienemmässä vessassa samalla tavalla. Koska kumimatto ei tarvitse alleen vedeneritystä, vedeneristys laitettiin lattian ja seinän rajaan sekä nostettiin 10 cm seinälle. Vedeneristeen päälle ei voi laittaa tasoitteita, joten lattianrajaan laatoitettiin pesuhuoneen ylijäämälaatoilla lista. Seinät käsittelin Tikkurilan Tunto Hieno -struktuuripinnoitteella, väri pimpsten eli hohkakivi. Keltainen, valkoinen ja lämmin harmaa pimpsten sopivat hyvin yhteen.


Kumimatto meets laatta meets Tunto hieno.

Wc-istuin Laufenilta.

Hana on Mora Mmix, allas Ikeasta. Seinässä Tunto hieno -kuviointia.

Lokakuussa Kädentaitomessuilta bongatut Susikon keraamiset kyltit löytävät paikkansa.
Pikkuvessa sijaitsee talon takaosan käytävässä, kuva olohuoneesta käytävään.
Vasemmalla ovi tyttären huoneeseen (omakuva ovessa!), keskellä ovi pikkuvessaan ja 
oikealla käynti kylpyhuoneeseen/kodinhoitohuoneeseen. Käytävän päästä kulku pihasaunalle.


 

tiistai 10. joulukuuta 2013

astianpesukoneen sijoittelusta

Vedän takaisin kaikki hienovaraisetkin manaukseni meidän putkimiehestä. Tänään hän nousi sankarilistani kärkeen! (Samoin kuin opiskelijatyömiehetkin! Kiitos!) Töistä tullessani oli kaikki astianpesukoneongelmat historiaa ja kone paikallaan. (Tai siis, sormet ja varpaat ristissä ettei uusia ongelmia ilmaannu, ainakaan ihan heti.)

Kaapistoseinässä jääkaappi-pakastimet, mikroaaltouuni, astianpesukone ja kaksi kuiva-ainekaappia.

Ongelman lähtökohtana on se, että halusin astianpesukoneen eri seinälle kuin altaat ja viemärin. Suunnittelupalaverissa jo tammikuussa selvitin LVI-suunnittelijaltamme, onnistuuko tällainen ratkaisu. Sijoittelu mahdollistaisi esteettisen ja toimivan keittiön: altaan vieressä ei nouse työtaso (epälinjakkaasti) korkeammalle, mutta saan silti ergonomiselle työskentelykorkeudelle sijoitetun tiskarin. Suunnittelija lupasi että onnistuu. Keittiön hanalta vedettiin lattiavalussa suojaputkessa oleva vesijohto tiskarille sekä tiskarin poistovesiä varten suojaputkessa oleva kupariputki hanan ja altaiden yhteydessä olevalle viemärille. Kaiken piti olla viimeisen päälle - suojaputket, turvallinen ja jämäkkä kupariputki. Mutta niin vain ensimmäisissä pesuissa tuli juuri nämä tiskarin poistovedet lattialle, suojaputki tulvi yli ja osoitti, että jossain kupariputkessa on reikä. Ja paksua kupariputkeahan ei niin vain vedetä suojaputkesta ja korvata uudella - ei, putkea ei saa millään lattiavalun alta mutkalta poistettua. Pahin skenaarioni olikin se, että viemäriltä vedetään uusi, korvaava kupariputki pintavetona tiskarin alle sokkeliin, ja tämä putki jää näkyviin mustan kumimaton päälle... Melkein jo yöuneni menetin tätä miettiessä :-)

Syyllinen.

Töissä ollessani oli keittiön korkeaa kaapistoseinää purettu melkoisesti. Kupariputki oli kaivettu esiin kaapiston takana olevasta väliseinästä, ja putkea oli saatu vedettyä esiin niin paljon, että reikä löytyi (se sijaitsi betonivalupinnan alapuolella). Sitten tapahtui jotain simsalabim, ja nyt meillä on seinässä ja lattiavalussa ehjä putki - ja tiskari paikallaan kuten pitääkin, täysin toiminnassa.

Astianpesukone ergonomisella korkeudella ja hyvällä työskentelyetäisyydellä altaalta.

Mitä tästä opimme? Kaikkea ei voi ennakoida. Laadukkainkin työ voi pettää. Kuka tahansa voi mokata (tässä tapauksessa emme edes koskaan saa selville, mitä putkelle on tapahtunut, eikä se ole tärkeääkään). Kaikkeen pitää varautua, jopa siihen, että lopputulos ei näytä siltä kuin on suunniteltu (esim. putkia lopulta vedetään pintavetona). Raksalla sattuu ja tapahtuu. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tiskarin voi sijoittaa sinne minne itse haluaa - hyville ja toimiville ideoille löydetään yleensä ratkaisu! 

(Ja nyt lopetetaan keittiön kuvaaminen, jotta siellä saa taas rauhassa sotkea. Seuraavaksi tsekataan vaikkapa wc-tiloja ja Ikean tarjoilukulho-malja-allasta!)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

keittiösunnuntai

Eilisen postaukseni olohuoneaiheesta huolimatta tästä viikonlopusta, saati sunnuntaista, ei tullut sohvalla löhöilyä tai syleilyä. Ei, tuli keittiösunnuntai.

Jo viikolla oli näköpiirissä ongelmia astianpesukoneen asennuksen kanssa. Astianpesukone tulee meillä keittiössä korkeaan kaapistoseinään integroituna. Sen enempiä avautumatta voin sanoa, ettei kone mene paikalleen ja että pestessä jostain vuotaa vettä. Pahin skenaario tietenkin on, että koneelta viemäriin tuleva kuparinen poistovesiputki on rikki ja joudutaan uusimaan / vetämään uudestaan. Kone kun sijaitsee eri seinällä kuin viemäri, joten pahimmillaan... No, enpä ala maalaamaan vielä piruja seinille. Annetaanpa ammattilaisten ensin raapia päätään ja miettiä ja tutkia, missä vika ja mitä tehdään.

On siis ihmetelty vettä keittiön lattialla (joka on, onni onnettomuudessa, vedenpitävää kumimattoa!) ja kontattu allaskaapissa. Ja tiskattu käsin, mikä sekin on ihan hauskaa vaihtelua arkeen - sunnuntaina. Tuskin enää viikolla kaikessa kiireessä astioiden kerääntyessä kahteen altaaseen täyttäen ne kokonaan.

Ei niin ikävää ettei jotain hyvääkin: netti toimii! Ja vaatteidenpesukone, lämmitys, ilmanvaihto, takka, valot, televisio, sähköt ylipäätään... Eihän tässä ole oikeastaan mitään hätää :-) (Silti, tiskari palkataan ruokapalkalla. Tai hyvä putkimies. Mrrr.)





lauantai 7. joulukuuta 2013

olkkarissa

Toivepostaukset listattomuudesta, malja-altaasta ja Tunto Hienosta saavat vielä odottaa pari päivää, jotta saan kunnon nettiyhteyden. Olen varmaan surkea täppärinkäyttäjä, kun ei tästä tahdo tulla oikein mitään. Teknisistä haasteista huolimatta, kuvia tähän pimeään lauantai-iltaan olohuoneestamme. Kuten huomaat, kuvakulmat ovat melko tiukkaan rajattuja johtuen tietenkin kaaoksesta ja muuttolaatikoista :-) Mutta pikku hilijaa tavarat löytävät paikkansa täältä, varastosta, kierrätyksestä, myynnistä tai kaatopaikalta.

Tässä siis siivottuja kuvia, joiden pääosassa uusi sohvamme Sits Colorado.
Ihanaa viikonloppua sohvan syleilyssä!



SITS Colorado -sohva, kangas valkoinen Adeno
Luceplan Fortebraccio Wall 60W -valaisin