maanantai 29. joulukuuta 2014

kaappivanhukset



Hei! Kaksi vanhaa puukaappia täällä huhuilee. Emäntämme löysi meidät - tai oikeastaan sai perintönä - isoäitinsä äidin kotitalosta, joka olikin tyhjillään melko tovin. Siellä me kökötimme ja odottelimme uusia kukoistuksen aikoja! Niin se saapui, emäntä, ja isäntä kanssa, sillä kyllä me niin tukevaa umpipuuta ollaan että kaksikin sai olla kantamassa meitä notta päästiin Kaustiselta liikenteeseen.


Kaapit tallessa Kaustisella. 
Kärryn kyytillä liikenteeseen! Emäntä rapsutteli keltaista maalia meistä ja löytämistään tuoleista hyvän aikaa. 
Silloin ne, emäntä ja isäntä, vielä asusteli Kannustalossaan, jonne me passattiin ku nappi silimään. Emäntä otti oikein urakakseen rapsutella meistä kerroksittain paksua keltaista ja ruskeaa ja vihreääkin maalia irti. Jokusen vetimenkin vaihtoi, vaikkei niissä ruskeissa bakeliittivetimissä varmaan mitään vikaa ollutkaan. Mielestään koreammat laittoi, Kokkolasta asti Antique PUU-MIsta kävi valikoimassa.

Edellisessä kodissamme olimme ahkerassa arkikäytössä, toinen olohuoneessa ja toinen eteisen kaappina. 
Kaunista, puhtoista valkoista maalia saimme pintaamme. Koreampi meistä, ikkunaovellinen astiakaappi, pääsi paraatipaikalle ruokailutilan ja olohuoneen välille, ja sai sisuksiinsa vähän fiinimpiä juhla-astioita. Toinen palveli eteisessä vaatekaappina, arkikäytössä, eikä sitä kuulkaa päässyt valokuviinkaan kuin pikkutrullien taustaksi.

Kannustalosta matka jatkui eteenpäin perheen mukana. Uutta kotia alkoivat rakentaa, emäntä ja isäntä. Vähän kyllä mielemme pahoitimme parin vuoden varastosäilytyksessä, varsinkin kun vesivahinkokin kasteli varpaitamme. Mutta ollaan me niin vankkaa tekoa, ettei ihan pienistä säikähdetä! Nyt on tuo odotuksen aika päättynyt, ja toinen meistä on päässyt uuteen sijoituskotiin, taas paraatipaikalle ruokailutilaan uutta emäntää palvelemaan (ylin kuva). Tässä on kyllä niin hyvä olla, etten oikein tiijä miten reakoisin jos nyt emäntä pyytäiskin sinne uuteen moterniin kotiin... Ehkä sieltä jokin arvoiseni paikka voisi löytyäkin.

Toinen meistä on jo saanut kutsun sinne uuteen kotiin. Löysin paikkani pukuhuoneen/ vierashuoneen vaatekaappina, kun olen sellainen pieni tilaihme, kuten emäntä minua kehuu kylkeäni silitellessään. Ja melkoisen määrän vieraspeittoja, -tyynyjä ja -lakanoita minä säilytänkin!



Aika näyttää, miten meidän matka jatkuu. Uudesta moternista tyylistään huolimatta emännällä on tietty viehtymys tällaisiin komistuksiin kuten me. Etenkin huuto.net ja Antiq.fi (entinen anno.fi) ovat olleet suosiossa. Myös Kokkolassa Antik Helén ja oululainen Wanhan Talon Tavarat -liike ovat olleet tutustumisen arvoisia, sillä on siitä emännälle iloa että pääsee paikan päälle hypistelemään muita sukulaissielujamme :-)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

toinen joulu

Niin sitä ollaan jo joulussa. Meidän perheen toinen joulu täällä uudessa kodissa, ihan uskomatonta! Miten paljon kuvitteleekaan saavansa aikaiseksi sen ensimmäisen vuoden aikana, kun muuttaessa kaikki on vielä keskeneräistä... No, jotain on tapahtunutkin, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin kuvittelin. Nyt on kuitenkin aika katsella mennyttä vuotta ylpeydestä puhkuen, ei tekemättä jääneitä asioita miettien :-)

Meillä lapsiperheessä jouluun laskeudutaan hyvin tyypilliseen tapaan, kuusta koristelemalla ja lahjoja jännittämällä. Tänä vuonna halusin kuusen olohuoneessa ikkunoiden vastapäiselle (vaneri)seinälle, johon mahtuikin yli 3,5 metriä korkea kuusi. Reppanat koristeemme näyttävät aika vähäisiltä suuressa kuusessa, mutta onhan kuusi itsessään komia. Muuten joulukoristelut on hoidettu hyvin rennolla otteella, vähän jotain valosarjaa siellä täällä lattialla - upea valkoinen lumimaisema riittää hyvin koristeeksi. Samoin tänä aamuna paukkuva 20 asteen pakkanen tekee ihan väkisinkin talvisen fiiliksen!



HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! 


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Botkyrka eteisessä

Eräs syksyinen parisuhteeseen keskittymisen päivä sisälsi shoppailua Ikeassa, tottakai. Happy wife, happy husband. Ja taka-ajatuksena toimivampi arki, eli happy family! Eteinen kun on jäänyt, pian vuoden tässä jo asuttuamme, ihan sisustamatta. Nyt seinällä on Ikean Botkyrka -hyllyjä kaksi kappaletta, ja peilikin pääsi seinälle. Valmistahan ei ole vieläkään, kun edelleen naulakot odottavat koukkujen kiinnittämistä kattoon. Myös laukut tarvitsevat koukkuja, luultavasti Botkyrkan alapuolelle. Istuminen sen sijaan hoituu kätevästi meillä niin kovasti tykätyillä Ikean muovijakkaroilla: mahtuvat kaapiston alle piiloon, kevyt siirrellä ja sopivan matalia myös lapsille kenkien sitomista varten.

Taulut odottavat eteisessä paikan löytymistä jostain talon seiniltä. 
2 kpl Botkyrka -hyllyjä.
Hyllyllä tyttäreni valmistamaa keramiikkataidetta. 

Eteisessä oli tietenkin näin valoisat kuvausolosuhteet vain häviävän pienen hetken keskipäivällä. Huomenna alkaakin joulukuu, joten eteinenkin tulee saamaan jouluvalohässäköitä ja koristeita osakseen. 

Jännittävää kalenteriluukunavausaamua huomiseksi kaikille! 


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

vaneria vaneria (värihaaste 3/5)

Marraskuu etenee väliin sysipimeänä, väliin hieman valoisempana parin sentin lumikerroksen myötä. Hemma hos Oja ei tapahdu oikein mitään mainittavan arvoista, kun lapsiperheen arki kuluu työn ja harrastusten merkeissä. Tänään minun pitäisi siivota tai ainakin pakata ensi viikon työmatkaa varten - no silloinhan just on hyvää aikaa istua koneelle ja värkkäillä ihan olemattomia :-)

Jotta saamani 'kodin viisi väriä' -haaste etenisi, tässä yksi meidän kodin "väri": vaneri. Vaneria löytyy niin suurina pintoina aitona materiaalina, ovien ja pöytätasojen reunanauhojen kuviointina kuin pienemmistäkin kalusteista ja säilyttimistä.

Tsemppiä lukijoilleni, ensi viikko kun vielä painetaan pimeydessä niin ankea marraskuu on selätetty tänäkin vuonna ja päästään joulukuuhun, ihan toden teolla fiilistelemään!






lauantai 8. marraskuuta 2014

Intian valtameren turkoosia

Muistatteko kun aikaa aikaa sitten kerroin 11 tietoa itsestäni? Silloin kirjoitin näin:

Haluaisin (aina) matkustaa jonnekin upealle valkohiekkaiselle saarelle, jossa kasvaa palmupuita, aurinko paistaa aina, merivesi on turkoosia ja lämmintä. Uimaan, uimaan, uimaan. Ja snorklaamaan. Maui, Hawaiji, Malediivit, Fiji, Bahama, Filippiinit. Muutamia mainitakseni. 

Ehkä tästä turkoosin, lämpimän meriveden kaipuustani johtuen turkoosi on erottamaton osa sisustustamme, valitsinhan kylpyhuoneeseen turkoosit laatat (tsekkaa ne esim. täältä). Etenkin nyt mustaakin mustemman marraskuun keskellä haaveilu pitää pinnalla! (Tällä hetkellä Oulussa on kyllä lunta, ja ikkunastamme näkyvällä hiihtoladulla myös jo lykkii innokkaimpia! Taidan silti uumoilla että tämä ihana valoisuus ei kestä koko marraskuuta.)


valmistuvassa neulepeitossa, turkoosien sohvatyynyjen kaveriksi 
pyöreässä matossa, joka ottaa tulijat vastaan eteisessä 
Ikeasta hankituissa juomalaseissa 
kylpyhyoneessa muistuttamassa Intian valtameren veden kimalluksesta 

Värikästä viikonloppua! 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

euron verhot (viisi väriä: valkoinen)




Verhot eurolla? Silmänkääntötemppu kieltämättä. Kauempaa hyvän näköinen, lähemmin tarkasteltuna - no, eivät nämä oikein kestä lähempää tarkastelua. Kyseessä on Ikean Schottis -kaihdin. Paperinen vekkikaihdin, joka teipataan kiinni ikkunaan tai ikkunanpuitteeseen. Ei narua, josta voisi nostaa ylös tai laskea alas. Sen sijaan verhon voi teipata kiinni ikkunaan myös alareunastaan. Yksi 90 cm leveä kaihdin riitti meillä jopa kolmeen kapeaan ikkunaan näkösuojaksi - näin siis verho ikkunaan eurolla! Yllä olevissa kuvissa keittiö, jonka lisäksi teippasin kaihtimet eteisen terassinoveen ja ovien viereisiin kapeisiin ikkunoihin.

Jotenkin minä niin tykkään näistä vekkikaihtimista ulkonäöltään. Olohuoneen ikkunoiden osalta tämä antaakin uutta pohdittavaa. Muutanko suunnitelmia ja tilaan rahatilanteen salliessa kunnolliset kangasvekkikaihtimet esim. Luxaflexiltä (aiempia verhopohdintoja mm. täällä) ruokailutilassa jo olevien rullakaihdinten sijaan...

Olohuoneen ikkuna sai myös verhot sovitukseen rahatilanteen kohenemista odotellessani. Vaikka tuolla pimenevissä illoissa tuskin kauheasti väkeä liikkuu ikkunoidemme takana, eivät mustat suuret ikkunat ole kovin kotoisat pimeyden laskeuduttua.

sininen hetki ikkunoiden takana 
Nämä verhot sain alle eurolla, itse asiassa ompelulangan hinnalla. Kaapin perukoilta löytyi kasa Ikean valkoisia puuvillaverhoja, joissa oli yhä alalaita kääntämättä ja ompelematta. Leikoin pari verhoa kaistaleiksi ja ompelin kaistaleet alkuperäisten verhojen jatkoksi, jotta mittaa on riittävästi tällaiseen "ranskalaiseen boheemiin" luukkiin, joksi verhoviritelmääni nimitän. Toistaiseksi verhot on sovitusta varten teipattu seinään, mutta tulossa on kuulemma verhovaijeri. (Kyllä minä osaan porakonetta pidellä ja verhovaijerit kiinnittää. Periaatekysymys. Käytin ompelukonetta ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ja alulangan sylttäämisen kanssa taistellessa päätin, että miehenikin tulee antamaan panoksensa ikkunoiden verhoamiseen :-) )




Sain Lauralta Leijonanpesä -blogista haasteen "yksi väri, yksi päivä". Kuittaan tällä valkoisten verhojen kavalkaadilla värin valkoinen, jota kuvissa voi tietenkin bongailla muualtakin kuin verhoista :-)  Mukaan haastan Janen Janen himassa -blogista, teidän kodistanne luen aina niin mielelläni!

maanantai 20. lokakuuta 2014

värillä on väliä

Lokakuun kääntyessä kohti marraskuun pimeyttä, värillä todella on väliä. Tässä kirjoituksessa kurkataan nyt kuitenkin vielä kesän väritystöihin, kun sisäänkäyntimme sai oikean värin pintaansa.

Lähtötilanteessa, sen tarkemmin asiaa ajattelematta, sisäänkäyntisyvennyksen katto laudoitettiin valkoiseksi pohjamaalatulla laudalla, vaikka oli selvää, että syvennyksestä tulee mustanruskea. Smyygit tehtiin ulkovuorilaudasta, kun se oli sopivan paksuista ja näytti hyvältä - ja valkoiseksi pohjamaalattua oli tämäkin lauta.


Kesällä sain kuitenkin tarvittavan inspiraation viimeistellä sisäänkäynti. Hain maalikaupasta seinälaudan sävyistä Vinhaa ja maalasin sillä sekä smyygit että katon. Oh-la-laa, kyllä muuttui ilme kerralla oikeaan suuntaan! Seinän sävystä aion taikoa vielä jonkinlaisella vesi-kuullote-yhdistelmällä asteen tummemman.




Ensi kesän urakointiin sisältyy sitten autokatoksen maalaus. Siellä tilanne on aivan samanlainen, katto on valkoiseksi pohjamaalattua harvalaudoitusta - ja senkin haluan nyt tummaksi. Mutta tietäähän sen kun omakotitalon rakentaa, tekeminen ei lopu (toivottavasti) koskaan :-)

Syyskuun loppupuolella lähdin lasteni kanssa pohjoiseen Ylläksen maisemiin nauttimaan luonnon kauniista väriloistosta. Kuinka ollakaan, meidät yllätti sankka lumisade jo menomatkalla. Ruskaa löytyi kuitenkin maasta, lumipeitteen alta kaivamalla. Kyllä luonto osaa!


Värikästä syksyä ja talven odottelua! 



torstai 9. lokakuuta 2014

sisustuksen kikka kolmonen

Hellou, mites se on syksy kulkenut? 
Täällä sitä ollaan ja elellään, hemma hos Oja. 
Välillä tehdään pihahommia, kun säät sallii, 
välillä tunnelmoidaan sisällä hämärän laskeutuessa takkatulen ääressä. 

Jos syksyn merkki on uusista nahkasaappaista haaveileminen
sitä taitaa olla myös käsityöinnostuksen palaaminen. 
Muistanette vuoden takaisen neulepeittoprojektini
Nyt on uusi käynnistetty. 

Koska: 
Menin ja ostin ihania uusia tyynypäällisiä kiinnostavissa, mieluisissa väreissä. 
Eihän ne ihan just jetsulleen sovi kaikki yhteen, murretut keltaiset ja vihreät ja turkoosi. 
Vaan ei siitä pidä olla milläskään! 
Tekaistaampas uusi neulepeitto sohvalle. 
Peitto joka yhdistää kaikki tyynyjen värit. 

Tällä kertaa tartuin puikkojen sijaan virkkuukoukkuun, 
googlasin pylvään ja puolipylvään että menee varmasti oikein. 
Ja eikun menoksi :-) 

(Kiva malli sattui löytymään uusimmasta Yhteishyvä -lehdestä.) 

kuva lainattu Yhteishyvä -sivustolta täältä 
syksyn tyynyjä sohvalla 
aiemmin tekemäni neuelepeitto yhdistää joitakin sävyjä toisiinsa 
uusi neulepeitto tulee yhdistämään useampia värejä sohvalla kokonaisuudeksi 


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

lehtikuusi terassimateriaalina - kokemuksia

Noin vuosi sitten meille asennettiin lehtikuusiterassit paikalleen. Millaista on ollut elämämme tämän "ekologiseksi", "luonnollisesti harmaantuvaksi", "huoltovapaaksi" ja "ehkä tikkuuntuvaksi" sanotun materiaalin kanssa?

No, alkurakkauden symbioosihuuma on takanapäin. Lehtikuusi osoittaa jo vuodessa sinnikkään pyrkimyksensä harmaantumiseen - ja tikkuuntumiseenkin. Missä ei sinänsä ole mitään pahaa sillä siksi kai tästä materiaalista niin tykätäänkin, mutta kun oma toiveeni on pitää puu puun värisenä - siinäpä me sitten terassien kanssa käydään tahtojen taistelua...

lehtikuusilauta juuri asennettuna

Yllä olevassa kuvassa on lähtötilanne, lokakuun alussa 2013. Ihanaa, tuoksuvaa puuta! Asensimme lehtikuusilaudat urapuoli alaspäin, sillä pidän enemmän tästä simppelistä lookista. Ratkaisulla ei ole nähdäkseni ollut vaikutuksia, esim. terassi ei ole ollut yhtään liukas vaikka urat ovatkin alapuolella (en terassilautojen tilaushetkellä saanut mistään tilattua täysin uratonta lautaa).

sisääntuloterassi, lehtikuusi
Vuotta myöhemmin tilanne on tämä (kuva yllä). Siistiä terassia, jonka sävy on ehdottomasti enemmän puuta kuin harmaata. Tämä sisääntuloterassi on suurimmaksi osaksi katoksen alla - porras on taivasalla, ja sen sävy onkin asteen harmaampi. Hyvin mätsää terassit tammensävyisiin ikkunanpuitteisiin kuten pitääkin! (Tiikkiovi saa luvan vaalentua vielä ajan kanssa. Hop hop.)


Terassit sisääntulossa ja sisäpihallamme, lehtikuusta
Yleiskuvissa sisääntulo- ja sisäpihoiltamme näkyy, että (osin vielä viimeistelemättömät) terassit ovat pääsääntöisesti ikkunanpuitteisiin ja räystäiden poikosiin sopivasti puunsävyiset. Tarkempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että varsinkin taivasalla olevalla terassilla puunsävyn seassa on jo monenkirjavaa harmaata laikkuina (kuva yllä oikealla).

harmaantuvaa lehtikuusiterassia
Olohuoneen ikkunoiden edessä terassilaudat ovat ottaneet jotenkin nokkiinsa, kun vuosi sitten öljyttiin erityisesti lautojen päät - joskin jonkin ajan kuluttua perästä myös itse laudat (kuva yllä ja ylempi kahdesta kuvasta). Terassilaudoissa näkyy kuitenkin selvästi, kuinka harmaa väri on viemässä voiton alkuperäiseltä puun sävyltä, ahkerasta öljyämisestä huolimatta (öljytty viime syksynä, viime keväänä ja nyt syksyllä). Nämä harmaantuvat laudat ovat alkaneet myös ns. tikkuuntua, eli joidenkin lautojen pinta on rikkoontunut. Terassi on taivasalla ja kesällä alttiina auringon paahteelle lähes aamusta iltaan.

Naapurin puolella takaterassillamme lautojen alun perinkin kyseenalaisesta kunnosta johtuen asensimme urapuolen ylöspäin (yllä olevista kuvista alempi). Tämä terassi on jäänyt keskeneräiseksi ja vähälle huomiolle, mutta ainakin kerran olemme senkin öljynneet. Laudat ovat harmaantuneet jonkin verran, mutta eivät juurikaan tikkuuntuneet. Onkohan urilla jokin osuus siihen?

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että omakotiasujan pitää osata ottaa rennosti. Jos puun sävyiseksi suunniteltu terassi muuttuukin harmaaksi, sitten eletään sen mukaan. Osin ruskea osin harmaa terassi sointuu kauniisti ympäröivän luonnon väreihin :-) Annanko kehitykselle periksi? En, sillä tykkään terassien pesemisestä ja öljyämisestä. Aika näyttää mihin se tie vie. Tärkeämpää on kuitenkin se, että terasseja käytetään ja niillä eletään - oli jalan alla ruskeaa tai harmaata.

Innostavaa uutta alkavaa viikkoa!


torstai 18. syyskuuta 2014

granit love

Granit hurmasi minutkin. Työmatkallani pääsin käymään siellä ensimmäistä kertaa, Helsingin liikkeessä. Toteutin yhden pitkään hautoneista suunnitelmistani, lasten vaihtuvan taidenäyttelyn allrumin seinällä. Viereen kiinnitin suuren klipsin kalenteria varten - nyt vielä etsinnässä graafisempi ja kauniimpi perhekalenteri (Granitilla olisi ollut sellainenkin, jäi vain ostamatta, harmi!). Vaneriseinä on kyllä niin paljon helpompi kuin kivi- tai kipsilevyseinä - siihen kun uppoavat pienet naulat ja ruuvit vaivatta, ja kyllä pysyy kiinni. Jatkossa hankin lisää näitä kirjoitusalustoja, sillä kolme näyttää vähäiseltä suurella seinällä. Parempi olisi ehkä seinän laidasta laitaan, noin kahdeksan alustaa. Koti rakentuu pala kerrallaan :-)









keskiviikko 10. syyskuuta 2014

must-haves [mast hä:vs]

Syksy on täällä, vaikka mittari kipuaakin käsittämättömiin lukemiin - eilen Oulussa oli parikymmentä astetta vielä pitkällä illan puolella! Katse harhailee kuitenkin jo kaikkiin ihaniin postiluukusta kolahtaviin mainoslehtisiin (ulkovuoren maalaus on ihan viittä vaille valmis, joten mieli saakin vaellella inspiroivempiin juttuihin).

Kun veronpalautuksiin on vielä matkaa, täytyy haaveille pienesti tai edullisia juttuja. Ja mistäpä muualta niitä kuin rakkaasta Ikeasta:



Suuret kalusteet on meillä aika lailla paikallaan, joten tarvetta on lähinnä säilytysratkaisuille, apupöydille ja tekstiileille - sekä sille kaikelle ihanalle pienelle viimeistelyjutulle. Myös Elloksella on tänä syksynä kaikkea kivaa:


Hups! Mistäs nämä tänne rakennusaiheiseen blogiini tupsahti?! Joo, myönnetään myönnetään... NÄITÄ mun OIKEASTI tekisi mieleni ostella, ei säilytysratkaisuja ja mattoja ja verhoja. Nämä on ne tämän syksyn must-haves. Saapaskokoelmastani puuttuu JUST tuollaiset biker-henkiset konjakinväriset ihanuudet! Mutta (*luovutuksen ja realiteettien täyteinen huokaus*) löytyy sieltä Ellokselta kaikkea aiheeseen liittyvääkin...





Lämmintä ja haaveidentäyteistä syksyä :-)  


lauantai 6. syyskuuta 2014

eräänä syyspäivänä meillä

... maisteltiin Arnoldsin uutuusherkkua 
... maalattiin taloa ainakin kolmelta eri suunnalta 
... ihastuttiin Jenni Vartiaisen uutuussinkkuun 
... edistettiin paikalleen jämähtäneen pergolan laittamista palkkien sävyttämisellä 
... suunniteltiin pergolalle kauniimpaa kattoa (valokate?)  
... kilpailtiin HubbaBubballa purkkapallojen puhaltamisessa 
... katottiin dvd:ltä Helinäkeijuleffaa 
... ja TIETENKIN myös grillattiin ja saunottiin pihasaunassa 

IHANAA VIIKONLOPPUA! 

Talon päädyn pergola saa väriä (kuullote Woodex 1805)

Ennen -kuvia talon päädystä, jossa pihasauna liittyy taloon pergolalla
(toivottavasti jossain välissä on esitellä myös niitä "jälkeen" -kuvia!) 



sunnuntai 31. elokuuta 2014

pakkopostaus

Elokuu läheni loppuaan, ja ajattelin että ookoo - elokuu jääköön ilman merkintöjä blogiini. Vaan ei, tänään alkoi vahvasti tuntua että ei niin voi tehdä - se olisi peruuttamatonta, elokuu 2014 ilman postauksen postausta! :-) Tämä on siis se pakkopostaus, kun ei ole  mitään asiaa eikä kerrottavaa.

Raksablogini pitäisi tietenkin pursuta ideoita ja toteutuksia pihamaallemme, kun kesä on juuri päättymässä. Meidän pihalla ei kuitenkaan ole tapahtunut paljoakaan kesän aikana. Kuten jo aiemmin olen todennut, meillä lainannosto loppuu suunnilleen taloon muuton aikoihin. Loppu tehdään valmiiksi palkansyrjästä, pikku hiljaa. Niinpä pihallamme EI ole vilistänyt ammattipuutarhuria tai -maarakentajaa, kaivuri- ja bobkättiarmeijasta puhumattakaan. Itse olemme kyllä vilistäneet sekä pihalla että uimarannoilla ja leikkipuistoissa pitkin helteistä kesää! Helteiden helpotettua myös talon ulkomaalaus on edennyt, ja nyt syksy onkin varmasti ahkerampaa ulkotöiden aikaa (ja sen myötä ehkä myös ahkerampaa bloggausaikaa?).

kiinanmuurini
Erityisesti talon 25 m pitkä takajulkisivu koettelee kärsivällisyyttäni - melkoinen kiinanmuuri, kun parin tunnin maalausurakalla en saa vielä näkyvää aikaiseksi ollenkaan. Muutenkin ulkoverhouksemme rimalomalaudoituksen maalaus on erittäin hidasta puuhaa, verrattuna vaikkapa leveään vaakalaudoitukseen. Viiden metrin korkeudella keikkuminen tikkailla antaa myös melkoiset adrenaliinisykäykset... (tämä uhkarohkea maalaustyyli ei kuulu sarjaan "tee se näin"!)

Ihanaa alkavaa syksyä lukijani!

torstai 24. heinäkuuta 2014

asuntomessut 2014 - kaunein talo





Onko kaunein talo tämän vuoden asuntomessuilla... 

Passiivikivitalo Leija (nro 7, 210 m2)? 
Kulkiessani talossa merkittyä reittiä pitkin, ihastuin täydelliseen takkahuone-pesuhuone-sauna -osastoon! Myös pohjaratkaisu ihan kaikkinensa miellyttää: sisäänkäynti on täydellinen ihanaa, korkeaa porrasaulaa myöten (ja mitkä valaisimet katossa!), keittiön sijainti todella kiva - niinkuin keittiö muutenkin - ja olohuone-ruokalutila mieluinen. Yläkerrassa kekseliäisyyttä on vanhempien makuuhuoneessa, jossa vaatehuone sijoittuu todella fiksusti huoneen "pimeään" kulmaan eli sisäänkäyntiin - huoneeseen kuljetaan vaatehuoneen läpi. Nerokasta, monessakin suhteessa! Neliöihin on saatu istutettua kauniisti kaksi suurta olohuonetta ja neljä makuuhuonetta. Toimisikohan pienehkö takkahuone vierashuoneena, jos sellaista tarvitaan? Luksuksena yläkerran kodinhoitohuoneessa on koko seinä ikkunaa!

Leija, talo nro 7

Kannustalon Lato (nro 10, 122 m2)?   
Entisenä Kannustalorakentajana ja -asujana tsekkasin tietenkin myös Ladon. Kuinka hyvämaineinen talotehdas on onnistunut pienen neliömäärän kanssa? Osittain on, osittain ei. Talon käkikellomainen, korkeaharjainen ulkonäkö ei juuri silmääni hivele. Sisällä korkeutta ei ole myöskään hyödynnetty, joskin Kannustaloissa on aina tavallista korkeammat huonetilat. Itseäni miellytti talon värimaailma: sekä ikkunanpuitteet että väliovet olivat tammea tai tammen sävyä. graafinen mustavalkoisuus on selvästikin väistymässä luonnollisemman värimaailman tieltä (kuten myös edellisessä kohteessa Leijassa)! Erityisesti olohuoneen ikkuna-aukotukset ja ikkunat hivelivät silmääni. Jollakin tavoin tuo vessanpönttö pitäisi saada pois pesuhuoneesta, jossa lauteillaistujat katselevat suoraan pönttöä tai pöntöllä asioijaa...

Lato, talo nro 10 

Villa Lumous (nro 22, 232 m2)?  
En tiedä vaikuttiko arviointiini kesäpäivän hellelukemat, mutta kyllä Villa Lumous todella lumosi. Jos ei muuten, niin viimeistään turkoosina kimaltava vesi atriumpihalla! Talo on kerrassaan pröystäilevä, neliömäärällään ja sisätiloillaan, materiaalivalinnoillaan, uima-altaasta puhumattakaan. Silti, jotain toimivaa tässä pohjassa on (ja käytettyihin neliöihin nähden täytyy kyllä ollakin). Talon ihanan ytimen muodostaa keittiö-ruokailutila-atriumpiha, johon liittyvät molemmissa siivissä oleilutilat: olohuone (kaunis!) ja harrastehuone (suuri ja toimiva!). Ja oi, se allas ulkona...

Lumous, talo nro 22

Skammin talo (nro 23, 155 m2)?  
Koska tästä talosta puhuvat kaikki, puhun sitten minäkin. Ja kyllä talo ansaitsee tulla nostetuksi esiin yhtenä vaihtoehtona messujen kauneimmaksi! Kaksi asiaa yllätti minut positiivisesti: kontrasti edellisten kohteiden luksukseen sekä kerrankin järvimaisemia olohuoneen ikkunasta! Järvi nimittäin on yhä piilossa ryteikön takana, en tiedä aikooko Jyväskylän kaupunki tehdä ryteikölle mitään, mutta useimmista rantataloista saattoi vain kuvitella järven välkkeen mielessään - sitä kun ei näkynyt oleskelutiloihin lainkaan. Skammin talosta on vaikea arvioida huonetilojen jakautumista ja onnistuneisuutta, talo kun on vasta aihio tuleville omistajille, jotka muokkaavat talosta mieleisensä ja jakavat sen riittävän moneen tilaan. Puupintaa oli paljon, mutta myös armyvihreää - sama teema toistui hienosti tilasta toiseen. Keittiö-ruokailu-oleskelutila oli hyvinkin onnistunut, pisteenä iin päälle kauniit Profinin liukuovi-ikkunat!

Skammi, talo nro 23 

Lakka Kivitalot Heikkinen (nro 29, 152 m2)? 
Talo oli etukäteen yksi suosikeistani. Ja kyllä, se täytti odotukset. Kaunista, kaunista! Jo sisäänkäynnistä aavisti hyvän suunnittelun ja arkkitehtuurin. Minulle ikkunat ovat tärkeitä, ei voi mitään, joten kiinnitän niihin väistämättäkin huomiota. Tässä talossa kaikki ikkunat, lastenhuoneita myöten, olivat kauniita ja mietittyjä. Ja oleskelutiloissa, oi, lattiasta kattoon ja seinästä seinään! Oleskelutilat olivat hauskasti ristin muodossa, joskin tämä aiheutti sen, että valoa kuhunkin tilaan tulee lähinnä vain yhdeltä suunnalta. Myös värimaailma oli täällä, kuten Ladossakin, mieleeni: puuta ja valkoista. Katot olivat kerrassaan kauniit, etenkin kun ne jatkuivat ulos lähes saumattomasti. Lattiat jäivät myös mieleeni, olihan niissä itsekin haaveilemaani Trinityn parkettia. Mutta auts. Kaiken kauneuden keskellä oli tökerö takka, keskeistäkin keskeisemmällä paikalla. Jokin harmaa vuolukivitakka, joka ei mielestäni sopinut tilaan ollenkaan. Tila olisi ehdottomasti vaatinut arvoisensa, kolmeen suuntaan avautuvan takan.

Heikkinen, talo nro 29

Talo a (nro 34, 155 m2) 
Tätä kohdetta en ollut etukäteen noteerannut ollenkaan, ja kävin katsastamassa sen massiivisesta, hieman luotaantyöntävästä katujulkisivusta huolimatta. Sisätilojen arkkitehtuuri ei ole ehkä ihan mieleeni, se on kaksikerroksisena ja näillä neliöillä aika pientä ja ahdasta, mutta jotain tässä kohteessa oli, joka jäi mietityttämään hyvällä tavalla. Ehkä uudenlainen, teräksinen julkisivuritiliä, joka tulee kasvamaan täyteen villiviiniä? Nyt ritilikön ansiosta näkymät ulos ovat industrial-henkiset, hyvässä ja erilaisessa mielessä :-)

a, talo nro 34
vai
Talo Luck (nro 35, 180 m2)? 
Tästäkin talosta on kohistu jo ennen messuja. Aiheesta, sillä kaunista on. Pohjaratkaisuun minulla ei ole nokan kopauttamista, tämä toimii hyvin. Tilat on jäsennelty järkevästi ja kauniisti, joskin oman perheeni tarpeisiin kuraeteis- ja kodinhoitotiloja on niukasti. Kokovalkoinen Luck viehätti minua erityisesti irtosisustuksellaan sekä piha-alueillaan. Talo teräspalkkirakenteineen rajaa luonnosta ja "ilmasta" oman alueensa, jonka sisälle se muodostaa kodikkaan keitaan. Puhtaan valkoisen ja vihreän kasvillisuuden liitto on silmiä hivelevää, jotenkin välimerellistä kauneutta!

Luck, talo nro 35 

Minkä sinä näistä valitsisit kauneimmaksi, vai jonkin ihan muun messutalon? Minulle kelpaisivat erityisesti Leija, Heikkinen ja Luck - Lumouksen uima-altaalla höystettynä! Koska yksitasoisuus viehättää edelleen, taidan päätyä talo Heikkiseen - vaikka sen tilat eivät aivan oman perheeni tarpeisiin riittäisikään. Mikäli lapseni olisivat jo teini-iässä, valitsisin Leijan! Kaunein? Talo Luck. Vai sittenkin Heikkinen?