maanantai 29. joulukuuta 2014

kaappivanhukset



Hei! Kaksi vanhaa puukaappia täällä huhuilee. Emäntämme löysi meidät - tai oikeastaan sai perintönä - isoäitinsä äidin kotitalosta, joka olikin tyhjillään melko tovin. Siellä me kökötimme ja odottelimme uusia kukoistuksen aikoja! Niin se saapui, emäntä, ja isäntä kanssa, sillä kyllä me niin tukevaa umpipuuta ollaan että kaksikin sai olla kantamassa meitä notta päästiin Kaustiselta liikenteeseen.


Kaapit tallessa Kaustisella. 
Kärryn kyytillä liikenteeseen! Emäntä rapsutteli keltaista maalia meistä ja löytämistään tuoleista hyvän aikaa. 
Silloin ne, emäntä ja isäntä, vielä asusteli Kannustalossaan, jonne me passattiin ku nappi silimään. Emäntä otti oikein urakakseen rapsutella meistä kerroksittain paksua keltaista ja ruskeaa ja vihreääkin maalia irti. Jokusen vetimenkin vaihtoi, vaikkei niissä ruskeissa bakeliittivetimissä varmaan mitään vikaa ollutkaan. Mielestään koreammat laittoi, Kokkolasta asti Antique PUU-MIsta kävi valikoimassa.

Edellisessä kodissamme olimme ahkerassa arkikäytössä, toinen olohuoneessa ja toinen eteisen kaappina. 
Kaunista, puhtoista valkoista maalia saimme pintaamme. Koreampi meistä, ikkunaovellinen astiakaappi, pääsi paraatipaikalle ruokailutilan ja olohuoneen välille, ja sai sisuksiinsa vähän fiinimpiä juhla-astioita. Toinen palveli eteisessä vaatekaappina, arkikäytössä, eikä sitä kuulkaa päässyt valokuviinkaan kuin pikkutrullien taustaksi.

Kannustalosta matka jatkui eteenpäin perheen mukana. Uutta kotia alkoivat rakentaa, emäntä ja isäntä. Vähän kyllä mielemme pahoitimme parin vuoden varastosäilytyksessä, varsinkin kun vesivahinkokin kasteli varpaitamme. Mutta ollaan me niin vankkaa tekoa, ettei ihan pienistä säikähdetä! Nyt on tuo odotuksen aika päättynyt, ja toinen meistä on päässyt uuteen sijoituskotiin, taas paraatipaikalle ruokailutilaan uutta emäntää palvelemaan (ylin kuva). Tässä on kyllä niin hyvä olla, etten oikein tiijä miten reakoisin jos nyt emäntä pyytäiskin sinne uuteen moterniin kotiin... Ehkä sieltä jokin arvoiseni paikka voisi löytyäkin.

Toinen meistä on jo saanut kutsun sinne uuteen kotiin. Löysin paikkani pukuhuoneen/ vierashuoneen vaatekaappina, kun olen sellainen pieni tilaihme, kuten emäntä minua kehuu kylkeäni silitellessään. Ja melkoisen määrän vieraspeittoja, -tyynyjä ja -lakanoita minä säilytänkin!



Aika näyttää, miten meidän matka jatkuu. Uudesta moternista tyylistään huolimatta emännällä on tietty viehtymys tällaisiin komistuksiin kuten me. Etenkin huuto.net ja Antiq.fi (entinen anno.fi) ovat olleet suosiossa. Myös Kokkolassa Antik Helén ja oululainen Wanhan Talon Tavarat -liike ovat olleet tutustumisen arvoisia, sillä on siitä emännälle iloa että pääsee paikan päälle hypistelemään muita sukulaissielujamme :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti