keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

miten kävi budjetin?

Budjetti ylitettiin...


...suunnilleen näiden verran.

Kirjoitin budjetista tammikuussa 2013, kun vastaava työnjohtajamme oli laskenut rakennusprojektillemme hintalapun. Niin minä vain silloin kovasti kuvittelin, että alitamme hänen suunnitelmansa! Pidin henkisenä kipurajana 300 000 euroa. Ja kyllä, tämä haaveilemani loppusumma me ylitettiin, selvästi. Suunnilleen pihasaunan ja liukuovi-ikkunoiden hinnan verran. Mutta mutta, eihän näistä nyt olisi mitenkään voinut luopua! Juuri nämä ihanuudet tekevät talostamme sen kodin, joka täyttää kaikki unelmamme.

ote blogitekstistäni tammikuulta 2013
Jotenkin rakentamisen edetessä minulta katosi kokonaan kaikki halu osoittaa yhtään mitään yllä olevan kaltaista, ja tilalle tuli halu rakentaa täydellinen, ihana koti, jossa on hyvä olla ja asua pitkään. Ja jossa on myös vähän jotain ekstraa :-)

JA budjetti myös alitettiin. 
Vastaava työnjohtajamme antoi talollemme hintalapun 349 00 euroa. Ihan tähän emme (yrityksistä huolimatta) yltäneet. Lopullinen summa on jossain näiden kahden, tavoitteeni ja arvion, välissä. Nyt täytyy myöntää, että alun ja keskivaiheen tarkasta budjettiseurannasta lipsuttiin TAAS loppua kohden. Näin kävi ensimmäisen talommekin rakentamisen suhteen. Loppuvaiheessa siirrytään menojen yhteenlaskemisesta jäljellä olevien rahojen käytön optimointiin, ja jossain kohtaa kokonaisbudjetin seuranta jää tekemättä. Niinpä minulla on kuittipino poikineen laatikossa odottamassa, josko joskus jaksan niitä yhteen ynnätä (ja voin jo nyt sanoa, että tuskimpa vain).

Loppukaneettina: 
Tämä budjetin määrittelyni perustuu ihan omiin kriteereihini. Omakotitalo on investointi, johon syydetään rahaa IHAN KOKO AJAN. Niinpä oman filosofiani mukaisesti lasken rakennusbudjettiin projektin käynnistyshetkellä olevat rahavarat (esim. säästöt, edellisen asunnon myynnistä saadut rahat) + nostettavan rakennuslainan. En laske budjettiin niitä satasia ja tuhansia, joita jo rakentamisen aikana ja erityisesti uuteen kotiin muutettuamme käytämme palkansyrjästämme. Toiset sijoittavat elämässä rahansa vaatteisiin, kenkiin, laukkuihin ja rakennekynsiin - minä laitan (ainakin tänä kesänä) rahani betoniin, hiekkaan ja multaan. Ehkä pari rahaa myös juhannusjuomiin ja grillattaviin!

Budjettihuolista vapaata juhannusta kaikille! 

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

kesä on potkaistu käyntiin

Kyllä, kirjaimellisesti! Oi onnea <3 Raskaan raksavuoden jälkeen pääsin tänä keväänä taas aloittamaan rakkaan jalkapalloharrastukseni, josta pidin totaalisesti taukoa koko viime vuoden (niin kuin lähes kaikesta muustakin harrastamisesta). Näin vanha ei jaksa enää divaritasolle taipua, mutta puulaakin rennonletkeissä peleissä viihdyn mainiosti!

Jotta tästä kesästä tulisi rento muutenkin kuin pelikentillä, täytyy pihanlaittoon (saati sisällä vielä laittamista vaativiin kohtiin) suhtautua armollisesti. Pätäkkää ei todellakaan ole niin, että voisimme pyytää ammattilaisia tekemään pihamme. Laitamme siis itse, kun jaksamme ja ehdimme muilta lapsiperheen tärkeiltä kesäpuuhilta  - kuumana kesäpäivänä jätskinsyönti, pyöräretket ja uimarannat vievät voiton :-)



Viime kesänä maalattiin vain autokatos-varasto -rakennusta. Pohjamaalatulle ulkovuorilaudalle annetaan noin 7-9 kk kestotakuu, jonka jälkeen pinta tulisi maalata. Tänä kesänä olisi hyvä maalata vähintäänkin kertaalleen koko talo, mieluummin tietenkin kahteen kertaan. Lämpimillä aurinkokeleillä maalaaminen onkin ihan suosikkipuuhaani, joten ilmoja pidellessä tämä homma kyllä etenee! (Ja ystävät rakkaat: jos kesän aikana YHTÄÄN tuntuu ettei ole mitään tekemistä, tervetuloa talkoilemaan!)


Lehtikuusiterassit saa varmasti käsitellä pari kertaa vuodessa öljyllä, kun haluaa puunsävyn säilyvän. Kelottuminen lähtee käyntiin nopeasti! Maalitelalla öljysin muutamankymmentä neliötä terassia puolessa tunnissa, joten isosta hommasta ei ole kyse.


Tyttäreni mukaan naapurissa on kauniimpi koti kuin meillä, kun heillä on terassilla kesäkukkia. Oi ja voi tyttöseni, kyllä minullakin on jo ruukut valmiina! Vielä kun saisi näihin jotain kasvamaan...


Pihan siivous on varmasti suurin urakkamme, maalaamisen lisäksi. Pihan perällä oleva notskipaikkamme joutuu väistymään nurmikon tieltä, jotta voin opettaa lapsilleni jalkapallokikkoja kotinurmella :-) Ja jos ei vielä tänä kesänä, niin ensi kesänä sitten...

Rentoa kesäkuuta sinulle, lukijani!